Tämä tutkimus käsittelee maakuntauudistusta sekä sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta. Ne muodostavat yhden suurimmista muutoksista sekä Suomen hallinnollisen järjestelmän että sosiaali- ja terveydenhuollon historiassa, minkä vuoksi tämä on ajankohtainen yhteiskuntapoliittinen aihe. Tutkimuksen aineistona on keväällä 2017 hallituksen eduskunnalle antama esitys maakunta- ja sote-uudistuksesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella uudistusesitystä hyvinvoinnin edistämisen kautta. Hyvinvointi on yksi suomalaisen yhteiskunnan tärkeimmistä teemoista ja käsitteistä, minkä vuoksi se on aina ajankohtainen ja relevantti lähtökohta yhteiskuntapoliittiselle tutkimukselle. Tutkimuksen teoreettinen osuus koostuu hyvinvoinnin käsitteen eri ulottuvuuksien erittelystä: hyvinvointitutkimuksen historiasta, hyvinvointiteoreettisista jaotteluista sekä hyvinvoinnin käsitteestä, hyvinvoinnin lähikäsitteistä ja hyvinvoinnin edistämisen käsitteestä. Taustoitus käsittelee maakunta- ja sote-uudistuksen lähihistoriaa, sen tavoitteita ja arvioituja vaikutuksia sekä siihen kohdistunutta kritiikkiä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sitä hyödyntäen on tehty teemoittelu, joka nostaa esiin kuusi eri teemaa hallituksen esityksestä. Teemat on rakennettu ja rajattu hyvinvoinnin edistämistä tarkastelemalla. Tutkielman tulosten perusteella hyvinvoinnin edistäminen on huomioitu hallituksen esityksessä määrällisesti tarkasteltuna laajasti: hyvinvoinnin edistäminen nostetaan esille useaan eri otteeseen ja monessa tärkeässä kontekstissa. Hyvinvoinnin edistämistä ei ole kuitenkaan käsitelty syvällisesti. Se on pääasiallisesti pinnallinen teema, joka on listattu yleiseksi tavoitteeksi tai jonkin hallinnollisen toimijan vastuualueeksi vailla esimerkkejä siihen liittyvistä tarkemmista käytännön toimista.