Julkisen sektorin digitalisaatio on edennyt kehittyneissä maissa sähköisestä arkistoinnista ja prosessien tehostamisesta kohti kansalaisille ja muille sidosryhmille suunnattujen palveluiden digitalisoimista. Laajempaan visioon kuuluu päätöksenteon läpinäkyvyyden, tiedon vapauden ja demokraattisen vaikuttamisen parantaminen informaatioteknologian keinoin. Tämä eGovernmentiksi kutsuttu konsepti on viety myös Afrikkaan, jossa sen odotetetaan parhaimmillaan vähentävän korruptiota ja edistävän kansalaisten tasa-arvoista vaikuttamista. Hankkeista kuitenkin valtaosa epäonnistuu kokonaan tai osittain. Syyksi on esitetty länsimaisen konseptin sovittamista afrikkalaiseen kontekstiin sellaisenaan ilman todellisen toimintaympäristön huomioimista. Lisäksi sen tuomat hyödyt jakautuvat epätasaisesti syventäen Afrikan sisäistä digitaalista kuilua. Tutkielmani pyrkii selvittämään niitä afrikkalaisen toimintaympäristön erityispiirteitä, jotka tekevät julkisen sektorin palveluiden digitalisaatiostrategian implementoinnista haasteellista. Näitä ovat strategisesta näkökulmasta muun muassa heikko ICT-infrastruktuuri, matala koulutustaso ja digitaalisille palveluille heikosti soveltuva julkishallinnon kulttuuri.