Fyysisessä aktiivisuudessa tapahtuu luonnollista vaihtelua elämän aikana muun muassa perheen ja lasten vuoksi. Tänä päivänä liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on kuitenkin maailmanlaajuisesti merkittävä, kasvava ongelma. Jotta epäaktiivisuuteen voitaisiin puuttua ja pyrkiä estämään liikkumattomuuden lisääntymistä tulevilla sukupolvilla, tulee kiinnittää huomiota erityisesti kahteen tekijään: äitien merkittävään rooliin ja odotus- ja pikkulapsiajassa olennaisesti vaikuttavaan neuvolaan. Neuvoloissa tapahtuva liikuntaneuvonta on yksi keino, jolla voidaan pyrkiä vaikuttamaan positiivisesti yksilöiden terveyskäyttäytymiseen.

Äitiys- ja lastenneuvolapalveluita koskevaa asiakaslähtöistä palvelututkimusta on kuitenkin toteutettu vain hyvin vähän, sillä terveydenhuolto ja palvelututkimus ovat perinteisesti olleet kaksi toisistaan erillistä kenttää. Yksi erittäin lupaava lähestymistapa terveyskäyttäytymisen interventioiden suunnittelussa on sosiaalinen markkinointi. Segmentointia, joka on yksi sosiaalisen markkinoinnin keskeisimmistä käytännöistä, pidetään avainosana kohdennetumpien sosiaalisen markkinoinnin ohjelmien suunnittelussa. Tästä syystä se on potentiaalinen vaihtoehto myös neuvolapalveluiden kehittämiseen fyysisen aktiivisuuden kontekstissa.

Tutkimus pyrkii tuomaan lisää ymmärrystä äitiys- ja lastenneuvolapalveluita koskevaan palvelututkimukseen ja lisäämään kaupallisen markkinoinnin käytäntöjen hyödyntämistä terveydenhuollon neuvolajärjestelmän kontekstissa. Tarkoituksena on lisätä palveluajattelun ymmärtämistä ja segmentoinnin hyödyntämistä sosiaalisen markkinoinnin alalla. Tutkimustulosten mukaan äitien joukosta on tunnistettavissa heidän fyysisen aktiivisuutensa perusteella kolme erilaista segmenttiehdotelmaa, joita ovat aktiiviset, aktiivisiksi pyrkivät ja passiiviset. Näillä tunnistetuilla segmenteillä ovat keskenään erilaiset palveluntarpeet, joita voidaan tarkastella ja hyödyntää liikuntaneuvontapalvelua kehittäessä ja kohdentaessa. Ylipäätänsä liikuntaneuvonnalle neuvoloissa on runsaasti kysyntää.

Äitien segmentointi kannattaisi toteuttaa neuvoloissa käyttäytymisen perusteella. Äideillä on erilaisia tavoitteita ja haasteita liikkumisen suhteen, jolloin yleisneuvonta liikunnasta ei edistä äitien aktiivisuuden lisäämistä tai ylläpitoa tehokkaasti. Äitien toiveiden selvittäminen eli asiakkaan asettaminen suunnittelun keskiöön ja hänen tarpeidensa huomiointi ovat lähtökohta onnistuneelle ja asiakasta hyödyttävälle palvelulle. Identifioimalla asiakkaiden tarpeita ja toimimalla yhteistyössä asiakkaiden kanssa voidaan kehittää palveluita tehokkaammiksi. Liikuntaneuvontapalvelu tulisikin nähdä heti ensimmäisestä käynnistä alkavana pidempiaikaisena, vuorovaikutteisena prosessina.