Ikääntyneiden kotona asumista pyritään tukemaan monin eri tavoin, onhan se myös yksi valtakunnallisista vanhuspoliittisista linjauksista. Lisäksi 1.7.2013 voimaan tullut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista painottaa ikääntyneen mahdollisuutta asua omassa kodissaan tai avohuollon palveluasumisessa mahdollisimman pitkään. Siitä huolimatta osa ikääntyneistä joutuu väistämättä pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Tutkielman tehtävä on tutkia, millaisena ikääntyneen toimijuuden tukeminen näyttäytyy ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa ja mielenkiintoni kohdistuu siihen, millaisena se näyttäytyy ympäristössä, jossa arkea määrittävät rutiinit sekä organisaatiolähtöinen hoiva. Tutkielma on tehty käyttäen etnografista tutkimusotetta ja on paikannettavissa etnometodologiaan. Toimijuutta lähestyn sen modaliteettien sekä koordinaattien kautta. Tutkielman aineisto on kerätty erään kaupungin pitkäaikaishoidon osastolta eri astein osallistuvan havainnoinnin keinoin ja aineistona toimivat tekemäni kenttämuistiinpanot (50 sivua), keskustelut eri toimijoiden kanssa, henkilökunnan kirjoituspyynnön perusteella kirjoittamat tekstit (36 sivua) sekä kolmen omaisen haastattelu (3 sivua). Aineisto on analysoitu siten, että kenttämuistiinpanoista muodostin osaston arkea koskevan toimintakäytäntöjen kuvauksen. Henkilökunnan kirjoitukset on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja omaisten haastattelut olen yhdistänyt muuhun aineistoon tuloksissa. Käytetyt sitaatit ovat otteita havaintopäiväkirjasta, henkilökunnan kirjoituksista sekä omaisten haastatteluista Tulosten pohjalta voidaan todeta, että pitkäaikaishoidossa rutiinit säätelevät niin arkea kuin toimijuuden tukemistakin. Rutiinit puolestaan muodostuvat tiettyyn aikaan tapahtuvista perustoiminnoista kuten ruokailu, hygienian hoitaminen sekä liikkuminen ja pukeutuminen, jotka seuraavat toisiaan päivästä toiseen. Näissä toiminnoissa rakentuu ikääntyneen toimijuuden tukeminen, johon osaltaan vaikuttavat resurssit, henkilökunta sekä asukkaan terveydentila ja toimintakyky. Tulosten mukaan paremman toimintakyvyn omaavilla ikääntyneillä on paremmat mahdollisuudet toimijuuteen vuoteeseen hoivattaviin nähden ja ikääntyneiden toimijuuden tukemisen välillä on kuilu. Toimijuuden koordinaateista merkityksellisimmäksi muodostuvat ikääntyneen sukupuoli sekä ympäristö, ja modaliteettien ilmenemisessä on laajaa yksilökohtaista vaihtelua. Tämän vuoksi ei ole mahdollista antaa yhtä selkeää kuvausta siitä, kuinka modaliteetit pitkäaikaishoidossa ilmenevät.