Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajien käsityksiä perusopetuksessa opetettavien katsomusaineiden opettamisesta ja dialogisuuden ilmenemistä näissä käsityksissä. Tutkimusta varten haastateltiin 11 opettajaa, jotka opettivat jotakin katsomusainetta perusopetuksen luokilla 1–6. Haastateltujen opettamia katsomusaineita olivat evankelisluterilainen uskonto, elämänkatsomustieto, ortodoksinen uskonto, islam sekä eräs vähemmistöuskonto. Haastattelut tehtiin Uudellamaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tekstimuotoon muutettu haastatteluaineisto analysoitiin fenomenografista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimuksen tuloksina esitettävät tulosavaruuden kategoriat kuvaavat erilaisia tapoja ymmärtää tarkasteltua ilmiötä. Viiden kuvauskategorian vertikaalinen järjestys perustuu siihen, miten moniulotteisesti dialogisuus niissä näyttäytyy: 1) Katsomusaineen keskeisin tavoite on dialogisuuteen oppiminen, 2) Katsomusaineen opettaminen on kasvatusta, 3) Katsomusaineen tehtävä on herättää innostus henkisiin ja hengellisiin asioihin, 4) Katsomusaineen opettaminen vahvistaa lapsen katsomuksellista identiteettiä ja sosiaalistaa yhteisöön sekä 5) Ristiriidat kahlitsevat opettamista – dialogisuus on mahdotonta saavuttaa. Keskeisenä havaintona oli, että dialogisuus näyttäytyi opettajien käsityksissä sekä dialogisena opetuksena että dialogisena kasvatuksena. Opettajien ammatillista kehittymistä olisi tärkeää tukea kohti kulttuurisensitiivistä ja dialogista opetuskulttuuria.