Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden opintopolkuja, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole juuri lainkaan. Tavoitteena on selvittää heidän kokemuksiaan tekijöistä, jotka ovat johtaneet heidät heidän nykyisiin opintoihinsa ja tarkastella miksi he ovat jääneet nykyiselle koulutusalalle.

Tutkimuksen aineisto on kerätty kerronnallisen- ja teemahaastattelun keinoin haastattelemalla kuutta kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijaa opintojen eri vaiheista. Haastattelut on analysoitu narratiivisen analyysin keinoin. Haastattelujen pohjalta on juonennettu haastateltaville omat narratiivit eli tarinat. Näitä narratiiveja on tarkasteltu narratiivien analyysin avulla.

Tulokset on jaoteltu kolmeen ajalliseen teemaan: aikaan ennen yliopisto-opintoja, opiskeluaikaan ja tulevaisuuden näkymiin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opintoihin päätyminen on usein sattumanvaraista, sillä kasvatus- ja aikuiskasvatustiede on monelle varavaihtoehto, jonne päädytään, kun ensimmäinen hakutoive ei toteudu. Opiskelijat eivät opintojen alussa tiedä paljoa koulutusalasta, jolle ovat päätyneet. Tärkeitä tekijöitä alalle jäämisen kannalta ovat muiden opiskelijoiden tuki sekä opiskelijan tiedonsaanti kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen kentästä.

Opiskelijat jäsentävät ja tarkentavat suunnitelmiaan opintojen edetessä. Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen kentän ja työmahdollisuuksien hahmottuminen innostaa opintojen jatkamiseen, vaikka opintojen alku- ja keskivaiheessa kasvatus- tai aikuiskasvatustieteen maisteriksi valmistuminen ei ole vielä varma suunnitelma.