Hautala, Harri. 2017. Fyysisen aktiivisuuden yhteys kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen yläasteikäisillä nuorilla. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos.

Tämä tutkimus käsittelee fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen yläasteikäisillä nuorilla. Asiaa tarkastellaan sekä fyysisen aktiivisuuden määrän että sukupuolen mukaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty Liiku, opi, osallistu –hankkeen yhteydessä kyselylomakkeilla kolmelta keskisuomalaiselta yläkoululta vuonna 2009. Siihen osallistui noin 670 7.-9. –luokkalaista. Tässä gradussa tutkittiin onko fyysinen aktiivisuus yhteydessä kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen. Analyysissa käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa ja monimuuttujaista varianssianalyysia. Tutkimuksen tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus oli positiivisessa yhteydessä prososiaaliseen käyttäytymiseen. Fyysinen aktiivisuus ja kaverisuhdeongelmat sen sijaan korreloivat negatiivisesti. Sukupuolet erosivat toisistaan siten, että tytöillä oli enemmän prososiaalista käyttäytymistä, mutta kaverisuhdeongelmissa eroa ei ollut. Fyysisen aktiivisuuden osalta aktiivisimmilla oli eniten prososiaalista käyttäytymistä ja vähiten kaverisuhdeongelmia, ja vähiten liikkuvilla puolestaan oli eniten kaverisuhdeongelmia ja vähiten prososiaalista käyttäytymistä. Tulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimuslöydösten kanssa. Tulokset vahvistavat käsitystä fyysisen aktiivisuuden hyödyllisyydestä sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkimuksessa fyysisellä aktiivisuudella havaittiin yhteys sekä sosiaalisten ongelmien vähenemiseen että prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen. Fyysisen aktiivisuus korreloi sekä kaverisuhdeongelmien että prososiaalisen käyttäytymisen kanssa vahvemmin tytöillä kuin pojilla. Yhteydet olivat melko heikkoja mutta kuitenkin tällä otoskoolla tilastollisesti merkitseviä. Tässä tutkimuksessa ei selviä, mikä tai mitkä elementit mahdollisesti operoivat fyysisen aktiivisuuden ja sosiaalisen ulottuvuuden välillä. On mahdollista, että esimerkiksi liikkumisen tavalla tai sillä, liikkuuko yksin vai yhdessä, on yhteyttä siihen, millaista sosiaalista käyttäytymistä ilmenee. Jatkotutkimusta tarvittaisiin muun muassa näiden seikkojen selvittämiseen.