Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää vanhempien kokemuksia, kun nuori joutuu vakavan rikoksen uhriksi. Uhritutkimusta on tehty melko vähän Suomessa, etenkin uhrin läheisten kokemukset eivät ole saaneet huomiota. Tieto vanhemman roolista uhrin tukijana on vähäistä, vaikka vanhemman merkitys nuoren elämässä on kiistatonta. Vakavan rikoksen uhriksi joutuminen on aina kriisitilanne. Vuonna 2016 astui voimaan uhridirektiivi, jonka tavoitteena on turvata uhreille ja heidän läheisilleen oikeus saada apua ja tukea.

Tutkimukseni keskiössä ovat vanhempien kokemukset ja avun tarve. Selvitin, millaisia tarpeita vanhemmilla syntyi rikosprosessin aikana, miten niiden kanssa selvittiin, minkälaisena rikosprosessi näyttäytyi ja vastasiko palveluverkosto vanhempien tarpeita. Tein teemahaastatteluja 17.7. – 3.10.2014 vanhemmille, joiden nuoret olivat joutuneet vakavan rikoksen uhriksi. Löysin seitsemän haastateltavaa Rikosuhripäivystyksen avulla. Aineiston analyysissa on käytetty teemoittelua ja sisällönanalyysia.

Tulokseni osoittavat, että vanhempien tukemisessa on kehitettävää. Rikosprosessin aikana vanhemmat tapasivat valtavan määrän eri ammattilaisia. Vanhemmat kokivat, että ammattilaisten asiantuntijuus oli suppeaa, jokainen hoiti vain oman alansa asioita. Kokonaisuuden hallitseminen jäi vanhemman vastuulle ja tämä koettiin hetkittäin kohtuuttomana. Tiedonsaannin vaikeus aiheutti vanhemmille epävarmuuden tunnetta. Henkisen tuen löytäminen oli hankalaa ja hidasta. Ammattilaiset saattoivat vaihtua useasti. Vanhemmat kokivat ammattilaisilla olevan puutteita osaamisessa. Osalla oli vaikeuksia kohdata uhreja ja vanhempia, jolloin käytös koettiin loukkaavaksi, osalla puuttui tarpeellista tietoa. Ongelmat korostuivat seksuaalirikosten kohdalla. Vanhemmat kaipasivat ammattilaista, jolla oli näkemys kokonaistilanteesta ja laaja tieto palveluverkostosta. Tällaista apua löytyi Rikosuhripäivystyksestä, mutta avun löytyminen oli aivan liian sattumanvaraista.

Tuloksista voidaan päätellä, että vanhempien kohtaamat ongelmat olisivat olleet melko helposti vältettävissä. Tiedon löytymisellä ja ammattilaisten vuorovaikutustaidoilla on suuri merkitys vanhemman kokemuksiin. Kriisitilanteessa auttavien palveluntarjoajien tulisi selvittää säännöllisesti palvelujen tavoitettavuus. Olisi hyvä varmistaa, että internetistä löytyvät ajantasaiset yhteystiedot. Olisi suositeltavaa luoda yhteys asiakkaita palveluun ohjaaviin tahoihin ja varmistaa, että heillä on riittävät tiedot palvelusta ja lisäksi myös seurata, onko syntynyt uusia kanavia, joille tiedottaa palvelun olemassa olosta. Kriisitilanteessa ihmisten on vaikeaa alkaa etsimään eri tahoja, jolloin ensimmäisen löytyneen ammattilaisen tulisi kyetä tarjoamaan tietoa paikkakunnan palveluista.