Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on viestinnän rooli uhanalaisten eläinlajien suojelussa. Kohdeorganisaationa on WWF Nepal. Nepal valikoitui kohteeksi, sillä maassa on saatu aikaan merkittäviä suojelusaavutuksia. Nepal on muun muassa saavuttanut jo neljä kertaa vuoden mittaisen jakson, jonka aikana ei ole salametsästetty yhtäkään sarvikuonoa. Lisäksi maan sarvikuono- ja tiikerikannat ovat kasvussa. Nepalin uhanalaisten eläinten suojelusta on siis selkeästi opittavaa, ja tämä tutkimus pyrkii etsimään viestinnällisten tekojen vaikutuksia prosessissa. Tämä tutkimus on abduktiivinen, eli teoreettisen viitekehyksen rakentaminen ja aineiston analyysi ovat edenneet limittäin. Aineisto muodostuu 20 laadullisesta teemahaastattelusta, jotka koottiin Nepalissa helmi-maaliskuussa 2017. Jotta mahdollisimman laaja ja syväluotaava tutkimus aiheesta olisi mahdollinen, sekä WWF:n työntekijöitä että valtion, paikallisten kyläyhteisöjen ja median edustajia haastateltiin tutkimusta varten. Haastattelut analysoitiin teema-analyysillä. Tutkimuksen mukaan viestinnän rooli nähdään merkittäväksi: viestintää on kaikkialla ja se vaikuttaa kaikkeen. Onnistuakseen luonnonsuojelu vaatii laajan sidosryhmäverkoston, jonka yhteistyö olisi hankalaa ilman tehokasta viestintää. Tärkeiksi viestinnällisiksi tekijöiksi nähtiin tietoisuuden kasvattaminen, käytöksen muuttaminen, sidosryhmien sitouttaminen sekä lobbaaminen. Tämän tutkimuksen mukaan viestinnällä on monipuolinen rooli uhanalaisten eläinten suojelussa, eikä tuo rooli ilmene vain viestintäasiantuntijoiden työssä. Se nousee esiin myös organisaation muiden työntekijöiden vuorovaikutustilanteissa sekä sidosryhmien kautta. Näiden toimijoiden välisillä suhteilla on suuri vaikutus luonnonsuojelun onnistumisessa. Vaikka eri tekijöitä, jotka vaikuttavat luonnonsuojelun onnistumiseen, on tarkasteltu aiemmassakin tutkimuksessa, ei niiden nimenomaista viestinnällistä roolia ole juuri tutkittu laajasti. Tämä tutkimus ehdottaa, että viestintä käsitettäisiin jatkotutkimuksissa entistä laajempana kokonaisuutena, ja sen kokonaisvaltaisten vaikutusten tarkempi tutkimus olisikin tärkeää.