Intuition merkityksen osana ihmisen tiedonkäsittelyä on todettu kasvavan silloin, kun kyseessä on kognitiivisesti monimutkainen prosessi ja pyrkimyksenä on tuottaa uutta informaatiota esimerkiksi taiteellisen luomisen kautta, eikä vain summata olemassa olevaa tietoa. Intuitio on todettu ylivertaiseksi tiedontuottajaksi tilanteissa, joissa tietoa on liian vähän tai liikaa. Tiedostamattoman mielen puolella operoivaa intuitiota on tutkittu pitkään, mutta harvemmin musiikintutkimuksen kentässä. Tutkielma käsittelee ihmisen ajattelun prosessia, intuition määritelmää, toimintamallia ja havainnointia sekä luoviin prosesseihin, erityisesti improvisaatioon liittyviä ilmiöitä.

Tutkimusaineisto on kerätty toteuttamalla elisitointihaastatteluita (Petitmengin 2006) musiikki- ja teatterialan improvisaatioammattilaisille (Iiro Rantalalle, Timo Alakotilalle, Matt Higbeelle ja Nnamdi Ngwelle). Aineisto antaa idiografista tietoa tutkimushenkilöiden improvisaation aikaisista kokemuksista sekä tavoista valmistautua improvisaatioon. Haastatteluaineiston analyysi on sijoitettu eksistentiaalisen fenomenologian viitekehykseen. Prosessissa lähtökohtana on holistinen ihmiskuva ja kokemus fenomenologisena ilmiönä.

Tutkielmassani tarkastelen intuition ilmenemistä spontaanissa päätöksentekoprosessissa, intuitioon virittäytymistä sekä tutkimusmetodin soveltuvuutta improvisaation aikaisen intuition kokemuksen tutkimiseen. Tuon myös esille elisitointihaastatteluun metodina yksilöllisesti, ympäristöllisesti ja taiteenlajisidonnaisesti vaikuttavia tekijöitä. Työn tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva intuition hyödyntämisestä osana päätöksentekoprosessia, tässä tapauksessa taiteellista luomista. Työssä pohditaan intuition soveltuvuutta eksplisiittiisenä käsitteenä improvisaation aikaisen kokemuksen tarkasteluun.

Tuloksena voidaan todeta, että improvisaation aikaiset esireflektiiviset kokemukset ovat monimuotoisia ja hyvin henkilökohtaisia. Vaikka tutkittavat eivät eksplisiittisesti määritelleet intuitiota vaikuttimeksi improvisaation aikaiseen päätöksentekoon, tarjoaa intuition käsite relevantin kiinnekohdan analyysille. Samalla improvisaation fenomenologinen peilaus intuitiotutkimukseen antaa laajan pinta-alan luovan päätöksentekoprosessin tarkasteluun. Tutkimus osoittaa, että intuitiotutkimukselle improvisaation kontekstissa on tarvetta. Jatkotutkimuksen mahdollistamiseksi tulee kehittää metodeja, joilla voidaan täsmällisesti syventyä sekä musiikki- että teatteri-improvisaation aikaisen kokemuksen tutkimiseen.