Käsittelen maisterintutkielmassani seksuaalisen väkivallan ruumiillista kokemusta, häpeää ja tapahtuneesta kertomista Katja Ketun romaanissa Kätilö (2011). Tarkastelen sitä, miten seksuaalisen väkivallan ruumiillinen kokemus kuvataan Kätilössä, ja millainen on seksuaaliseen väkivaltaan liittyvä häpeän dynamiikka. Ruumiillisuuden performatiivisen viitekehyksen kautta pyrin sellaiseen luentaan, jossa kokemuksen materiaalinen luonne tulee näkyviin. Tutkimukseni liittyy feministiseen kirjallisuudentutkimukseen, ja sen tieteidenvälisyys näkyy lähteissä, jotka kuuluvat esimerkiksi yhteiskuntatieteisiin ja sukupuolentutkimukseen.

Analysoin Kätilöä esitellen sen omintakeista ruumiillista kerrontaa ja kieltä. Tunteet, seksuaalisen väkivallan kokemus ja väkivallan vaikutus ruumiiseen tulevat kerronnassa esiin vahvasti ja samastuttavasti. Häpeän dynamiikasta nousevat esiin romaanin naisten väliset suhteet, joissa näkyy seksuaalisen väkivallan aiheuttama häpeä ja syyllisyys, mutta myös selviytyminen, huolenpito ja jaettu kokemus. Uhriuden käsite on keskeinen, sillä se tavoittaa tapahtuneen vääryyden, mutta merkitsee myös yhteiskunnassa häpeällisenä pidettyä heikkoutta. Kätilössä uhrius ei kuitenkaan kokonaan määritä naisia, vaan esimerkiksi nautinto ja rakkaus laajentavat kuvaa uhrista toimijaksi. Päähenkilön lapsuudessa kokema seksuaalinen hyväksikäyttö tulee esiin suhteessa suojattityttö Mashaan. Kokemuksen aiheuttama häpeä näkyy vaikeutena osoittaa hellyyttä, ja toisaalta haluna suojella viattomuutta.

Tutkielman lopuksi etenen kertomisen ja tunteiden sanallistamisen analyysiin. Kertominen kirjoittamalla kirjemäisesti auttaa käsittelemään tunteita ja kokemuksia. Myös päähenkilön henkilökohtainen jumalasuhde auttaa selviämään, ja siihen liittyy halu kertoa ja tunnustaa. Kielellä on valta vaientaa, määritellä ja tehdä tunteista totta. Kieli ei kuitenkaan aina täysin riitä kuvaamaan ruumiissa koettua väkivaltaa. Kaunokirjallisuuden kielen mahdollisuudet nousevatkin esiin vaihtoehtoisena tapana käsitellä aihetta.