Lajintuntemustaidot ovat tärkeä bio- ja ympäristötieteiden alojen ammattilaisten osaamisalue. Lajintuntemuksella on myös merkitys osana laajempaa luonnontuntemusta, sillä esimerkiksi ekosysteemien rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen ilman lajintuntemusta olisi hankalaa. Lajintuntemustaitojen on todettu heikentyneen luonnontieteiden korkeakouluopiskelijoilla, minkä lisäksi lajintuntemuksen opiskelu korkeakouluissa on todettu yllättävän vaikeaksi. Kaikki opiskelijat eivät koe lajintuntemustaitojen olevan edes tärkeitä tai kiinnostavia. Lajintuntemuksen opiskelua tulisikin kehittää siten, että opiskelijoiden motivaatio paranisi tieteellisesti, sisällöllisesti ja menetelmällisesti laadukkaalla opetuksella. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia opiskelijoiden motivaatiota ja sen kehittymistä kahden eri opetusmenetelmän, itsenäisen verkko-opiskelun ja laboratorioharjoitusten vaikutuksesta Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen selkärangattomien peruslajintuntemuksen kurssilla. Lisäksi henkilökohtaisen kiinnostuksen ja näkemysten vaikutukset motivaatioon olivat myös tutkimuksen kohteena. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena kolmessa eri vaiheessa kurssia. Tulosten mukaan lähes kaikilla opiskelijoilla motivaatio osallistua kurssille oli hyvä. Opiskelijat kokivat itsenäisen verkko-opiskelun vaikuttavan opiskelumotivaatioon hyvin eri tavoin. Laboratorioharjoitusten puolestaan koettiin selkeästi lisäävän opiskelumotivaatiota. Erityisesti vuorovaikutuksen määrällä koettiin olevan vaikutusta opiskelumotivaatioon, sillä itsenäisen verkko-opetuksen aikaisen vähäisen vuorovaikutuksen koettiin pääsääntöisesti vähentävän opiskelumotivaatiota ja laboratorioharjoitusten aikaisen vuorovaikutuksen selkeästi parantavan opiskelumotivaatiota. Verkko-opiskelun koettiin parantavan opiskelumahdollisuuksia, jolloin se opetusmenetelmänä lisää joustavuutta opiskeluun. Verkko-opiskelun ei myöskään koettu huonontavan oppimistuloksia, mutta mahdolliset ennakko-odotukset verkko-opiskelusta opetusmenetelmänä saattoivat vaikuttaa saatuun tulokseen. Opiskelijat olivat sen sijaan hyvin yksimielisiä siitä, että laboratorioharjoitukset parantavat merkittävästi oppimistuloksia. Opiskelijat myös pitivät lajintuntemustaitoja tarpeellisina bio- ja ympäristötieteilijän asiantuntemuksessa ja suurin osa opiskelijoista piti kurssia myös hyödyllisenä tulevaisuuden kannalta. Voidaankin todeta, että jo opiskeluaikana teorian opettaminen myös tulevaisuuden työelämän näkökulmasta todennäköisesti lisää motivaatiota opiskella lajintuntemusta. Tulosten perusteella verkko-opiskelu lajintuntemuksen opetusmenetelmänä kaipaa vielä kehittämistä, kun taas opiskelijoita aktivoivia opetusmenetelmiä tulisi suosia lajintuntemuksen opetuksessa.