Monikulttuurisuus on Suomessa ja suomalaisissa kouluissa yhä näkyvämpää. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä kantasuomalaiset yläkouluikäiset nuoret antavat turvapaikanhakijoille ja monikulttuuristuvalle kouluyhteisölle. Nuorten etnisiä asenteita on tutkittu, mutta tämä tutkimus avaa uutta näkökulmaa kuvaamalla koulun monikulttuuristumisprosessia pidemmällä aikavälillä. Tutkimus on toteutettu paikkakunnalla, jossa vastaanottokeskuksen perustaminen tuo merkittävän muutoksen monikulttuurisuuden näkyvyyteen. Kiinnostus aiheeseen heräsi ”pakolaiskriisiä” käsittelevän keskustelun polarisoitumisen sekä lukemattomien disinformatiivisten tarinoiden myötä. Keskeinen kysymys on, miten tällainen yhteiskunnallinen viitekehys heijastuu nuorten identiteettien rakentumiseen ja turvapaikanhakijoita koskeviin käsityksiin. Tutkimus lähestyy nuorten käsityksiä fenomenografis-hermeneuttisesti, koska pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä sosiaalisesta todellisuudesta siihen liittyvien käsitysten tulkitsemisen kautta. Aineisto koostuu vapaamuotoisista kirjoitelmista sekä puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, ja se on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tulokset kuvaavat, miten nuorten kielenkäyttö ja kouluyhteisön sosiaalinen todellisuus heijastelevat monin tavoin ympäröivän yhteiskunnan tavoitteita, toimintamalleja ja rooleja. Nuorten puheessa ilmenevät diskurssit osoittavat, että kaksisuuntaisen integraation, yhteisön jäsenten tasavertaisen toimijuuden ja tavoitteellisen monikulttuurisuuskasvatuksen toteutuminen edellyttävät muutoksia. Emansipatorisen tavoitteen mukaisesti tutkimus tuo näkyviin kouluyhteisön sosiaalisen todellisuuden toiseuttavia rakenteita ja siten tarjoaa näkökulmia monikulttuurisen kouluyhteisön kehittämiseen.