Tämä tutkimus tarkastelee ammattikasvattajien kokemuksia ja käsityksiä lasten välisestä fyysisestä väkivallasta varhaiskasvatusympäristössä. Tutkimuksen kohteena ovat kasvattajien väkivallan selitykset ja se, millaisia merkityksiä lasten sukupuoli tuottaa tässä kontekstissa. Toteutin tutkimuksen teemahaastattelemalla viittä ammattikasvattajaa. Aineiston analyysi on fenomenologinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Ammattikasvattajien omat väkivallan selitysmallit liittyivät heidän tapaansa nähdä, tulkita, sallia ja rajoittaa väkivaltatilanteita. Ammattikasvattajat tuottivat puheessaan kuvaa yleisesti varhaiskasvatusympäristöstä sukupuolistavan väkivallan paikkana. Tämän tutkimuksen valossa näyttää siltä, että kapeat sukupuoliroolimallit ohjaavat yleisellä tasolla varhaiskasvatuksen väkivaltaan liittyviä käytänteitä. Työyhteisöjen sisäiset ja väliset erot tuottavat epätasa-arvoista varhaiskasvatusta. Ammattikasvattajia kouluttavien sekä varhaiskasvatusta tuottavien tahojen tulisi ottaa vastuu yhteisestä ja yleisestä väkivallan nollatoleranssista.