Tämän tutkimuksen aiheena oli lasten leikkiin liittymisen keinot ja lastentarhanopettajien keinot tukea lasten pääsyä yhteisleikkeihin. Leikkiin liittymiskeinoilla tarkoitetaan kielellisiä ja ei-kielellisiä keinoja, joilla lapsi pyrkii mukaan jo alkaneeseen leikkiin. Leikkiin liittyäkseen lapsen tulee käyttää sosiaalisia taitoja, havainnoida leikkiä ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Tutkimuksen aineisto kerättiin lasten leikkitilanteita videoimalla ja haastattelemalla kahta lastentarhanopettajaa. Tutkimus toteutettiin kasvattajan näkökulmasta. Videoista valittiin kolme roolileikkitilannetta, joissa yksi tai useampi lapsi pyrki liittymään alkaneeseen leikkiin. Havainnointiaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla ja haastattelut aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tuloksena lasten leikkiin liittymisen keinoista muodostettiin kolme pääluokkaa: nonverbaalinen (lähestyminen, katsekontakti, tavaran ojentaminen) ja verbaalinen viestintä (leikkiinpääsyn kysyminen, uuden leikki-idean ehdottaminen) sekä leikkikehyksen mukainen toiminta. Pääluokista leikkikehyksen mukainen toiminta sisälsi roolissa toimimisen, leikin sanoittamisen ja neuvottelun keinot. Lastentarhanopettajien haastatteluiden pohjalta nimettiin kolme roolia, neuvottelija, taitojen opettaja ja taustavaikuttaja, joilla kasvattajat voivat tukea lasten leikkiin liittymistä. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet lapset käyttivät monia leikkiin liittymisen keinoja. Leikin läheisyyteen pääseminen oli lapsille vaivatonta, mutta yhteiseen leikkiin pääseminen edellytti neuvottelutaitoja ja sinnikkyyttä. Osa 3—5-vuotiaista lapsista harjoittelee vielä yhteiseen leikkiin liittymistä, minkä vuoksi kasvattajan tuki on erityisen tärkeä lasten leikkiin liittymistilanteissa.