Tässä pro gradu -tutkielmassa on käsitelty toimitusjohtajan palkitsemisjärjestelmiä case-yhtiöiden avulla, joiden osakkeet ovat kaupankäynnin kohteena Helsingin pörssissä. Tutkimuksen case-yhtiöt olivat Nokia, Kone, Fortum, Neste ja UPM. Tutkimuksen aineisto on kerätty akateemisesta kirjallisuudesta, case-yhtiöiden tilipäätöstiedoista, vuosikertomuksista sekä palkka– ja palkkioselvityksistä. Toimitusjohtajien palkkioihin liittyvä data ja taloudelliset tiedot on kerätty vuosilta 2011-2015. Tutkimuksessa on hyödynnetty kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen tiedonhankintamenetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on toimitusjohtajien palkkioiden syvällinen ymmärrys, joka sallii tietyissä tilanteissa yleistykset ja tarjoaa tukea vaihtoehtoisille tulkinnoille. Tutkimus tarjoaa lukijalle ymmärryksen case-yhtiöiden palkkioiden kokonaisuudesta ja siitä, mistä palkitsemisperiaatteista kokonaisuus muodostuu. Tutkimuksessa on myös käsitelty palkitsemisen oikeudenmukaisuutta, verrattaessa palkkioita case-yhtiöiden tilikausien tuloksiin. Tutkimuksen tulosmittareina on käytetty yhtiöiden liikevaihtoa, osakekohtaista tulosta ja oman pääoman tuottoprosenttia. Valituista mittareista osakohtaisen tuloksen nähtiin seuraavan eniten palkkioiden kehityssuuntia. Tulosten valossa voidaan todeta, että yhtiöiden toimitusjohtajien kokonaiskompensaatio muodostuu samoista osista; kiinteästä palkasta, lyhyen ja pitkän aikavälin tulospalkkioista, eläkejärjestelmistä ja muista eduista. Kuitenkin palkkioiden osuuksissa on huomattavia eroja case-yhtiöiden välillä. Nokian ja Koneen toimitusjohtajien kokonaispalkkioista suurin osa koostuu pitkän aikavälin osakepohjaisista kannustinjärjestelmistä, kun taas valtion enemmistöomisteisten Fortumin ja Nesteen palkkioiden perustana on kiinteä peruspalkka. UPM on palkinnut hyvin tasaisesti toimitusjohtajaansa, mutta erityisesti eläkejärjestelyt ovat korostuneet muihin case-yhtiöihin verrattuna.