Tämä pro gradu -tutkielma analysoi konfliktien merkitystä ja läsnäoloa kulttuurienvälisissä parisuhteissa, jotka ovat muodostuneet Erasmus-opiskelijavaihdon aikana. Analyysin teoreettinen tausta tukeutuu nk. kolmannen kulttuurin luomiseen (TCB) sekä eri konfliktityylien tunnistamiseen. Molempia teoriapohjia hyödynnetään suhteiden eri vaiheiden analysoinnissa ja havainnoissa. Tähän asti akateeminen kirjallisuus on tutkinut Erasmus-opiskelijoita varsin rajoittuneesta näkökulmasta, ja kulttuurienvälisien romanttisten parisuhteiden konflikteihin keskittynyt tutkimuskanta keskittyy lähinnä parien koettuihin elämyksiin. Tämän tutkimuksen johtavana ajatuksena on luoda laajempaa ja perusteltua tutkimuskirjallisuutta liittyen nk. Erasmus-pareihin, joiden kokonaislukumäärä on itse asiassa varsin laaja. Nykymaailmassa kulttuurienvälinen liikkuminen tapahtuu lähes rutiininomaisesti, joka lisää tarvetta päivittää "vanhoja" teorioita uuteen maailmankulkuun soveltuviksi. Empiirinen, laadullinen tutkimus luotiin tutkielmaa varten, ja tutkimusongelmaa lähestyttiin henkilökohtaisten narratiivien eli kertomusten kautta. Yhteensä 11 monikulttuurista Erasmus-paria osallistui tutkimusprosessiin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet parit olivat heterosuhteessa. Kyselyä ohjasi kolme johtavaa kysymystä, ja tarinat analysoitiin kokonaisuudessaan, jotta havaittaisiin usein esiintyviä teemoja. Parit kirjoittivat yhdessä oman tarinansa ohjaavien kysymyksen mukaisesti kuvaillen tapahtumia mahdollisimman rehellisesti. Myöhemmin tarinat analysoitiin sisällönanalyysin tekniikoita hyödyntäen. Tutkimuksesta kävi pääpiirteittäin ilmi, että konflikteilla ei ollut suurta merkitystä kolmannen kulttuurin muodostuksessa. Itse asiassa suuria ristiriitoja ei raportoitu juuri lainkaan. Suhteita kuvailtiin intensiivisiksi rajoitetun yhteisen ajan vuoksi, jolloin mahdollisten konfliktien ratkomista ei koettu tärkeänä.