Tässä Pro gradu –tutkielmassa selvitettiin, kuinka osinkoperusteinen arvonmääritys toimii S&P 500 indeksiin kuukausittaisella otannalla 1871 – 2016. Tämän lisäksi kartoitettiin, kuinka eri taloudelliset tekijät voivat selittää osaketuottoja. Samalla kartoitettiin miten muuttujien relaatiot ovat muuttuneet pitkällä aikavälillä. Tutkielmassa luotiin eri hintaestimaatteja, joilla pyrittiin arvioimaan tulevaisuuden osakehintaindeksin tasoja ja testattiin, kuinka hyvin estimaatit osuivat. Muuttujien relaatioita tutkittiin yhteisintegraatiotesteillä ja Granger –kausaalisuustesteillä, joiden perusteella voitiin päätellä, miten muuttujat ovat yhteydessä toisiinsa. Tämän lisäksi testattiin, onko pitkällä aikavälillä mahdollisesti useampia regiimejä joilla sekä muuttujien relaatiot, että osaketuottojen ennustekyky vaihtelevat. Osakkeiden hintojen ja osinkojen sekä hintaestimaattien ja hintojen välille voitiin havaita olevan yhteisintegraatiota, mutta yhteisintegraation vahvuus riippui selvästi eri regiimeistä. Gordonin osinkomallin hintaestimaatin ennuste ei parantunut kun osinkojen kasvu mallinnettiin ARMA(1,1) –mallilla. Myöskään sijoittajien tuottovaatimusten huomioiminen eri tavoin ei tuottanut lisäarvoa malliin. Osinkotuotolla huomattiin olevan ennustekykyä osaketuottoihin ennen it-kuplan puhkeamista 2001, mutta tämän jälkeen tutkimuksessa olevilla muuttujilla ei huomattu olevan ennustekykyä osaketuottoihin. Tutkimustulosten perusteella osinkoperusteisen arvonmäärittämisen voidaan päätellä olevan haastavampaa osakemarkkinoiden muututtua 1980 ja 1990 –lukujen jälkeen entistä selvästi volatiilimmiksi.