Artikkelissa tarkastellaan pitkittäistutkimukseen tähtäävän etnografisen kenttätyön esitutkimusvaihetta (2015–2016) Suomenlinnassa. Elävä Suomenlinna -tutkimuksen esitutkimusta ohjasi kiinnostus siihen, millaisia vaikutuksia Unescon maailmanperintöstatuksella on 25 vuoden aikana ollut paikallisten asukkaiden ja yhteisöjen elämään. Kansainväliset kulttuuriperintösopimukset korostavat yhteisöjen roolia kulttuuriperinnön suojelijoina, käyttäjinä ja eteenpäin välittäjinä. Tämä luo tarpeen suomenlinnalaisten paikkasuhdetta tarkastelevalle ajantasaiselle tutkimustiedolle. Erityisen kiinnostavaa on pohtia, millaisia tulokulmia paikallisilla on yhteisöllisyyteen, kulttuuriperintöön ja muuttuvaan elinympäristöön. Esitutkimusvaihe muodostui Suomenlinnaan ja sen asukkaisiin tutustumisesta, haastatteluista, havainnoinnista ja muistiinpanoista, valokuvaamisesta sekä lehtiaineistojen, dokumenttien, verkkosisältöjen ja tutkimuskirjallisuuden kartoittamisesta. Reflektoin tässä artikkelissa yhteisölähtöisten tutkimusnäkökulmien muodostumista, pitkittäistutkimukseen soveltuvien tutkimusmenetelmien valintaa sekä tutkijan asemaa. Lisäksi analysoin esitutkimusvaiheen neljästä haastattelusta paikkasuhdetta ja muutoksia peilaavaa kerrontaa. Esitutkimus vahvisti käsityksiä siitä, että virallisen ja epävirallisen kulttuuriperintötason rinnakkaistutkimus on Suomenlinnassa hedelmällistä.