Laaksonen, Aino-Maija. 2017. Havainnointi ja päätöksenteko naissalibandynpelaajilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, 77 s.

Motorinen taitosuoritus koostuu kolmesta osasta: havainnoinnista, päätöksenteosta ja motorisesta suorituksesta. Tämä vuoksi havainnoinin ja päätöksenteon kehittäminen tulisikin nähdä yhtä tärkeänä kuin itse motorisen taidon harjoittamisen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka huippupelaajat ja harrastajat eroavat havainnointitaidoissa naissalibandyssä. Tutkimuksessa simuloitiin salibandyssä esiintyviä pelitilanteita siten, että havainnoitavien kohteiden lukumäärä lisääntyi tilanteiden monipuolistuessa. Tutkimukseen osallistui 16 naissalibandynpelaajaa, jotka muodostivat kaksi ryhmää, huippupelaajat ja harrastajat. Tutkimus koostui kolmesta erilaisesta hyökkäystilanteesta. Ensimmäinen tilanne oli läpiajo, toinen 1v1 tilanne ja kolmas 2v1 tilanne. Havainnointia tutkittiin silmänliikkeiden avulla. Silmänliikkeet tallennettiin Tobii Pro 2 Wireless –silmänliikekameralla. Silmänliikkeistä määritettiin fiksaation kesto ja lukumäärä määritettyihin kohteisiin ja siirtymiin kuluva aika fiksaatioiden välissä koko suorituksen ajalta. Analyysissä käytetyt kohteet olivat pallo, maalivahti, maali, kentällä oleva tyhjä tila, syöttösuunta ja puolustajan jalat, vartalo ja maila. Fiksaatioiden kestot ja lukumäärät analysoitiin silmänliikevideosta Dartfish -ohjelmistolla. Huippupelaajien ja harrastajien välisiä eroja tutkittiin toistomittausten varianssianalyysillä (ANOVA). Havainnointitaitoja tutkittaessa havaittiin, että harrastajat katsoivat merkittävästi enemmän palloa jokaisessa tilanteessa (p < 0,001). Läpiajossa huippupelaajat katsoivat harrastajia enemmän maalivahtia (p < 0,001) ja maalia (p = 0,05). 1v1 -tilanteessa huippupelaajat katsoivat enemmän maalivahtia (p = 0,041), puolustajan jalkoja (p = 0,001), maalia (p = 0,011) ja puolustajan vartaloa (p = 0,045). 2v1 -tilanteessa huippupelaajat katsoivat enemmän puolustajan jalkoja (p < 0,001), mailaa (p = 0,012) ja vartaloa (p = 0,009). Lisäksi huippupelaajat katsoivat 2v1 –tilanteessa enemmän maalia (p = 0,039), tyhjiä tiloja (p = 0,004) ja syöttösuuntaa (p = 0,03). Myös fiksaatioiden lukumäärät erosivat ryhmien välillä. Läpiajossa harrastajat katsoivat useammin palloa (p = 0,03). Huippupelaajat katsoivat läpiajossa merkittävästi useammin maalia (p = 0,048) ja maalivahtia (p = 0,001). Myös 1v1 -tilanteessa huippupelaajat katsoivat merkittävästi useammin maalia (p = 0,014) ja maalivahtia (p = 0,05). Lisäksi 1v1 -tilanteessa huippupelaajat katsoivat useammin puolustajan jalkoja (p = 0,027), mailaa (p = 0,032) ja vartaloa (p = 0,017). 2v1 - tilanteessa harrastajat katsoivat useammin palloa (p < 0,001). Huippupelaajat havainnoivat 2v1 -tilanteessa useammin maalia (p = 0,039), puolustajan vartaloa (p = 0,008) ja tyhjiä tiloja (p = 0,003). Tilanteiden muuttuessa fiksaation kesto kohteeseen pallo kasvoi ensin läpiajon ja 1v1 -tilanteen välillä merkittävästi (p = 0,007). Sitä vastoin 1v1 ja 2v1 -tilanteiden välillä pallon katsomisaika puolestaan väheni merkittävästi (p = 0,007). Fiksaation kesto kohteeseen maalivahti vähentyi merkittävästi läpiajon (22 %) ja 1v1 -tilanteen (3,5 %) ja läpiajon ja 2v1 -tilanteen (2 %) välillä (p < 0,001). Myös 1v1 ja 2v1 -tilanteiden välillä oli merkittävä ero (p = 0,044). Kuten tuloksista huomataan, huippupelaajien ja harrastajien ryhmät eroavat havainnoinnin perusteella toisistaan, mutta lisäksi eroja löytyy myös saman ryhmän pelaajien välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan suositella, että salibandyharjoittelun tulisi sisältää harjoitteita, joissa pelaajien on mahdollisuus havainnoida pelin kannalta tärkeitä informaation lähteitä ja oppia tunnistamaan oleellisimmat vihjeet.