Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan digitalisaation vaikutuksia Suomen valokuvataiteen museon yleisötyötoimintaan. Digitalisaation vaikutusta ilmentää Valokuvataiteen museolla syksyllä 2016 aloitetut kännykkäkuvauskurssit, jotka toimivat tutkimuksen kohteena. Eksploratiivisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten digitalisaatio on vaikuttanut museon kasvatuksellisiin tavoitteisiin. Aineistona on käytetty kännykkäkurssien kurssikuvauksia sekä dokumentoitua materiaalia, joka liittyy Suomen valokuvataiteen museon menneisiin hankkeisiin, projekteihin, työpajoihin ja muihin yleisötyön puitteissa järjestettyihin tapahtumiin. Tyypiltään laadullisen tutkimuksen analyyttisen viitekehyksen muodostavat valokuvauksen digitalisoituminen, museoiden yleisötyön kehitys sekä mediakasvatukselliset lähtökohdat. Analyysi on pitkälti hermeneuttinen, minkä takia aineistoa lähestytään intertekstuaalisin ottein eli aineistosta syntyneitä ajatuksia pyritään yhdistämään aiemman tutkimuksen kanssa.

Tutkimuksessa huomataan, että kännykkäkuvauskurssien syntymiseen on vaikuttanut osaltaan valokuvauksen digitalisoituminen, mutta niiden järjestäminen on ollut myös Valokuvataiteen museon strateginen päätös. Museolla on velvollisuus toimia kasvattajana sekä auttaa muita sopeutumaan yhteiskunnallisten muutoksiin. Kännykkäkameroiden ollessa osa tätä päivää, on oletettavaa, että niillä valokuvaamista myös opetetaan. Samalla digitalisaatio on vaikuttanut Valokuvataiteen museon pedagogiseen toimintaan. Taidekasvatuksesta ollaan enemmän siirrytty mediakasvatuksellisiin tavoitteisiin. Suurena syynä on taloudellinen ahdinko, minkä takia kasvatuksellisia hankkeita siirretään enemmän museon fyysisten tilojen ulkopuolella toteutettaviksi. Toisaalta, digitalisaatio on parantanut huomattavasti museon saavutettavuutta.