Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ja portugalilaisten lastentarhanopettajien näkökulmia varhaiskasvatuksen laadusta. Kasvatusta ei koskaan toteuteta tyhjiössä vaan se luodaan vallitsevan kulttuurin ja siinä toimivien yksilöiden kesken. Toimintaperiaatteet ja käytännöt ovat ajallisesti, paikallisesti ja sosiaalisesti rakentuneita, jolloin niin varhaiskasvatus kuin sen laadun määritelmätkin vaihtelevat eri kulttuureissa. Tarkastelemalla rinnakkain eri kulttuureja on mahdollista päästä lähemmäksi sitä, mitä kunkin maan varhaiskasvatus on ytimeltään. Tutkimus toteutettiin Q-menetelmää käyttäen ja tutkimusjoukkona oli 24 suomalaista ja 25 portugalilaista lastentarhanopettajaa. Suomessa aineisto kerättiin neljästä eri kunnasta tai kaupungista kesän 2016 aikana ja portugalissa syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Aineistonkeruutilanteessa lastentarhanopettajat lajittelivat 69 varhaiskasvatuksen laatuun liittyvää väittämää jakaumalle vähemmän tärkeä - neutraali - erittäin tärkeä. Lisäksi suomalaiset lastentarhanopettajat perustelivat valintojaan ja vastasivat lisäkysymyksiin. Tutkimusaineistona olivat väittämät jakaumalle sijoitettuna sekä suomalaisten lastentarhanopettajien puhe litteroituna. Väittämien lajitteluiden pohjalta tehtiin pääkomponenttianalyysi ja suomalaisten lastentarhanopettajien puhetta käytettiin tulkinnan syventämiseen. Tulokset osoittivat, että suomalaisten ja portugalilaisten lastentarhanopettajien laatunäkökulmissa on eroja. Suomalaiset lastentarhanopettajat jakavat yhtenäisen näkökulman varhaiskasvatuksen laadusta. Näkökulmassa korostetaan tunne- ja vuorovaikutusilmapiiriä, jossa lapsen kohtaamista ja kunnioitusta pidetään tärkeämpänä kuin tiloja, materiaaleja tai yksittäisiä oppimistoimintoja. Portugalilaisten lastentarhanopettajien näkökulmat varhaiskasvatuksen laadusta ovat taas moninaisempia ja niitä kuvaamaan löydettiin neljä näkökulmaa. Ensimmäisessä näkökulmassa korostuvat lämmin ja kunnioittava suhtautuminen lapseen, toisessa yksilöllinen keskustelu ja vuorovaikutus, kolmannessa turvallisuus ja neljännessä sosiaaliset taidot sekä kielelliset toiminnot. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että painotukset siitä, mitä lastentarhanopettajat pitävät varhaiskasvatuksen laadun kannalta tärkeänä, vaihtelevat maakohtaisesti ja maan sisäisestikin. Tällöin laatua on mahdotonta määritellä universaalisti yhdellä kaiken kattavalla tavalla. Suomalaisten lastentarhanopettajien näkökulman voidaan kuitenkin ajatella olevan yhdenlainen tiettyyn kulttuuriin sidottu laadun määritelmä, sillä lastentarhanopettajien arvopohja on hyvin yhtenäinen.