Tässä tutkielmassa on tarkoituksena tarkastella yritysten välistä palkkahajontaa Suomen (1996-2014) ja Ruotsin (1997-2013) osalta toimialapaneelien avulla. Palkkahajonnalle haetaan selitystekijöitä innovaatiomäärän viivästetyistä indikaattoreista (t&k –intensiteetti sekä ICT-intensiteetti). Tutkielmassa arvioidaan tuottavuuteen ja sen hajontaan vaikuttavia tekijöitä sekä huomioidaan erityisesti viime vuosikymmeninä päätään nostaneen mikrotason dynamiikan eli ”luovan tuhon” vaikutus, jonka on tutkittu lisäävän toimialoilla yritysten heterogeenisyyttä. Tuottavuuden (ja tuottavuuspotentiaalin) lisäksi palkkaan vaikuttavat maakohtaiset palkansopimiskäytänteet, joita arvioidaan erityisesti tulkittaessa tuloksia. Suomen osalta innovaatiomäärän indikaattorit eivät näytä selittävän positiivisesti yritysten välistä palkkahajontaa (lukuunottamatta informaatio ja viestintä –toimialaa ICT-intensiivisyyden osalta). Indikaattorit selittävät kuitenkin tuottavuushajontaa, joten palkkojen ja tuottavuuden suhteeseen (ja ennen kaikkea palkkahajonnan tasoon) Suomessa vaikuttanee palkkojen melko keskittynyt sopiminen viimeisen 20 vuoden aikana. Ruotsin osalta t&k –intensiteetti vaikuttaisi olevan laajemmalti koko toimialakentän läpi positiivisessa yhteydessä yritysten väliseen palkkahajontaan ja näin jonkinasteinen signaalin antaja palkkaneuvotteluissa. Tuottavuushajonta on yhteydessä innovaatiomäärän indikaattoreihin viivästetymmin kuin palkkahajonta. Ylipäätään vaikuttaisi siltä, että Ruotsissa paikallisempi palkan sopiminen taustoittaa tuloksia. Matalamman tuottavuuden (ja tuottavuuspotentiaalin) sekä palkan yritysten ”sallitaan” toimivan markkinoilla matalammalla palkkatasolla. Korkean tuottavuuspotentiaalin innovoivat yritykset näyttävät jossain määrin maksavan tehokkuuspalkkaa tai/ja niihin kohdistuu liittotasolta ”syrjivää” palkan sopimista niiden innovaatiopäätösten seurauksena. Suomessa yritysten innovointipäätökset eivät vaikuttaisi signaloivan ennakoivasti palkkaneuvotteluihin palkkahajontaa kasvattavasti.