Tutkimuksessani käsittelen tanssijoiden tapaa kielentää niin fyysisiä kuin henkisiäkin tanssinaikaisia kokemuksiaan. Tarkastelen tanssijoiden tekemiä kielellisiä, etenkin sanastoon liittyviä valintoja, joita he tekevät kertoessaan tanssin kokemuksistaan.

Tanssintutkimuksen kentällä painottuu useimmin katsojan näkökulma tanssiin, mutta fenomenologista tutkimussuuntausta hyödyntämällä tanssia on voitu tutkia myös siitä nousevan kokemuksen näkökulmasta. Myös oma tutkimukseni painottaa tanssijoiden omia kokemuksia, ja näkökulmani niihin on kielellinen. Kiinnostukseni aihetta kohtaan johtuu omasta, pitkäaikaisesta tanssiharrastuksestani.

Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä kielellisiä keinoja tanssijat käyttävät kuvatessaan fyysisiä kokemuksiaan? Mitä kielellisiä keinoja tanssijat käyttävät kuvatessaan henkisiä kokemuksiaan? Käyttääkö tanssija eri keinoja kielentäessään kokemuksiaan eri tanssilajeista?

Tutkimukseni teoriapohjana toimii diskurssintutkimus, ja aineisto on kerätty haastattelemalla. Puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin osallistui kolme omaa tanssinopettajaani ja yhteensä viisi tuntemaani tanssinharrastajaa. Opettajiani haastattelin yksitellen, ja tanssinharrastajia sekä parina että kolmen henkilön ryhmänä. Informantit ovat iältään 19-36-vuotiaita naisia, jotka edustavat tanssityyleistä niin katutanssilajeja kuin jazz- ja showtanssia sekä balettia.

Tutkimuksestani selvisi tanssijoiden kielentävän kokemuksiaan tanssista kahden eri diskurssin kautta. Keholliseksi nimeämässäni diskurssissa korostuivat liike-energian ja musiikin tuottamat keholliset kokemukset, ja vapauden diskurssissa tanssijan mielessään kokemat tunteet, kuten vapautuneisuus ja luontevuus, sekä erilaisten tunnetilojen ilmaisu. Diskurssit rakentuivat lähinnä sanastollisista kielen piirteistä, kuten tietynlaisista ilmaisuista sekä metaforista.