Tutkielmassa käsitellään, millä tavoin lähisuhdeväkivaltaan liittyvä työntekijöiden kokema ahdistus voi vaikeuttaa lähisuhdeväkivaltaan puuttumista terveydenhuollon työyhteisöissä. Tutkielma koostuu vertaisarvioituun tieteelliseen kausijulkaisuun arvioitavaksi hyväksytystä tutkimusartikkelista ja johdanto-osiosta, joka kontekstualisoi laajemmin tutkimusartikkelia. Tutkimusartikkelin teoreettisena viitekehyksenä on psykoanalyyttinen teoria sosiaalisista puolustusjärjestelmistä. Artikkelin empiirinen aineisto koostuu viidestä fokusryhmähaastattelusta, joissa haastateltiin terveydenhuollon työntekijöitä (N=21). Haastatteluissa kartoitettiin henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia aiemmin kehitetystä lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen toimintamallista, jonka käyttö oli valtaosin kuihtunut. Tutkimusmenetelmänä on deduktiivinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysi nostaa esille jossain määrin eri työyksiköistä toisiin vaihtelevia tapoja suojautua lähisuhdeväkivaltaan liittyvää ahdistusta vastaan. Artikkelin tutkimustulosten perusteella lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden potilaiden kohtaamiseen liittyy ahdistusta, jota vastaan terveydenhuollon toimintayksiköissä suojaudutaan kollektiivisesti. Henkilökunnan kokema ahdistus voi merkittävästi heikentää mahdollisuuksia puuttua lähisuhdeväkivaltaan terveydenhuollossa.

Tutkimusartikkelissa esitettyjen tutkimustulosten lisäksi johdanto-osion laajemmassa kontekstualisoinnissa esitetään teoreettisen ja tieteenfilosofisen argumentaation pohjalta kaksi tutkimustulosta. 1. Vaikka psykologisten teorioiden käyttö on poikkeuksellista suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa, niiden käytölle on olemassa tieteenfilosofiset perusteet, koska tieteellisten teorioiden sovellusalueet laajenevat teorioiden kehityksen myötä eivätkä sovellusalueet välttämättä noudata perinteisiä tieteenalarajoja. 2. Tutkimusartikkelin teoreettinen viitekehys on hyödyllistä sosiaalityön asiakastyölle, koska sen avulla kykenee paremmin tunnistamaan ahdistuksen vaikutusta omaan työhön ja laajemmin työyhteisöön. Työhön liittyvää ahdistusta kykenee samalla käsittelemään objektiivisemmin, kun ahdistukseen liittyviä ilmiöitä kykenee käsitteellistämään teoreettisesti.