Haverinen, Mikko (2017). Jalkojen voima, iskun voima ja melonnan ajoitus nuorilla ja kokeneilla melojilla melontaergometrissa. Liikuntabiologia, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Biomekaniikan Pro gradu -tutkielma, 63 s. Melonta on monipuolinen laji, jossa urheilijalta vaaditaan kestävyysominaisuuksia, hyvää voimantuottoa ja teknisiä ominaisuuksia. Melonnassa eteenpäinvievä voima tuotetaan melan iskun avulla, ja iskun voima on tärkeä tekijä onnistuneessa melontasuorituksessa sen vaikuttaessa kajakin kiihtyvyyteen ja täten menestykseen kilpailuissa. Melontasuorituksessa voimantuotto aloitetaan jalkatyöllä, ja voima välitetään keskivartalon avulla ylävartalolle iskun suorittamista varten. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten melojien sekä kokeneempien ja menestyksekkäämpien melojien välisiä biomekaanisia eroja ergometrimelonnassa maksimaalisen, 40 sekunnin suorituksen aikana iskun voiman, jalkatyön voiman ja melonnan ajoituksen osalta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin melontasuorituksen eri muuttujien, erityisesti jalkatyön ja iskun voiman välisiä yhteyksiä. Tutkimukseen osallistui 9 koehenkilöä. Heidät jaettiin kahteen ryhmään: kokeneisiin (K, N=5), jotka olivat maajoukkue -tai haastajaryhmän melojia (ikä 22,8 ± 2,5 vuotta) ja nuoriin (N, N=4), jotka olivat akatemiamelojia (ikä 16 ± 1,8 vuotta). Koehenkilöt suorittivat maksimaalisen 40 sekunnin suorituksen melontargometrissa. Jalkatyön ja iskun voimaa mitattiin voima-antureilla. Suorituksista analysoitiin iskujen lukumäärä, iskun ja jalkatyön maksimivoimat ja impulssit, iskujen kokonaisimpulssi ja aikaerot iskun ja jalktyön voimantuoton alkujen välillä (Int_Fstart) sekä iskun ja jalkatyön maksimivoimantuoton välillä (Int_Fpeak). Tulosten perusteella iskujen lukumäärä (K: 83,6 ± 2,5 iskua/40s ja N: 70,3 ± 5,4 iskua/40s, p = 0,002), iskun maksimivoima (K: 272, 8 ± 27,5 N ja N: 198,1 ± 35,5 N, p = 0,009) sekä iskujen kokonaisimpulssi 40 sekunnin suorituksen aikana (K: 3949 ± 105 Ns ja N: 2918 ± 222 Ns, p = 0,001) olivat merkitsevästi suuremmat kokeneiden ryhmällä. Jalkatyön impulssi (N: 197,4 ± 35,5 Ns ja K: 154,7 ± 13,7 Ns, p = 0,028) ja Int_Fstart (N: 0,093 ± 0,015 s ja K: 0,047 ± 0,026 s, p = 0,017) olivat merkitsevästi suuremmat nuorten ryhmällä. Int_Fstart:n ja iskujen lukumäärän (r = -0,906, p = 0,001) sekä Int_Fstart:n ja iskujen kokonaisimpulssin (r = -0,693, p = 0,039) välille löytyi merkitsevä negatiivinen korrelaatio koko otoksella. Jalkatyön ja iskun voimamuuttujien välille ei löytynyt merkitseviä korrelaatioita. Tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset olivat: 1) Nuoret melojat häviävät kokeneille melojille iskun maksimivoimantuotossa. 2) Jalkatyön huippuvoima tai impulssi ei niinkään ole ratkaiseva tekijä suuremman iskun voiman saavuttamisessa, vaan vähempikin voimantuotto riittää. 3) Nuorten melojien Int_Fstart oli pidempi, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti iskutiheyteen. Jalkatyön voimantuoton aikaisempi aloitus nuorilla ei myöskään auttanut suuremman iskun voiman saavuttamisessa. 4) Iskujen lukumäärä sekä iskujen kokonaisimpulssi olivat suuremmat kokeneilla melojilla, mikä kertoo suorituksen paremmasta kokonaistehosta.