Pro gradu -tutkielmani käsittelee lapsena ja aikuisiällä Suomeen muuttaneiden venäläisten maahanmuuttajien sosiaalisia suhteita ja niiden vaikutusta Suomeen sopeutumiseen. Venäläisten maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana, joten tutkimuksen aihe on ajankohtainen. Uuteen maahan integroitumista pidetään tärkeänä maahanmuuttajan hyvinvoinnin kannalta, joten on tärkeää tietää, miten hyvin venäläiset maahanmuuttajat sopeutuvat Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia sosiaalisia suhteita venäläisillä maahanmuuttajilla on, ja miten sosiaaliset suhteet suomalaisiin ja venäläisiin vaikuttavat akkulturaatioprosessiin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on verrata, miten lapsena ja aikuisena muuttaneiden venäläisten maahanmuuttajien sopeutumisprosessi eroaa toisistaan. Työn teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta luvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan venäläisten maahanmuuttajien tilannetta Suomessa – maahanmuuttajien määrää sekä Suomen integraatiopolitiikkaa. Kolmannessa luvussa tarkastellaan akkulturaatioprosessia uuteen kulttuuriin, sekä sosiaalisia suhteita ja muuttoikää. Metodina käytän teemahaastattelua, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä. Keräsin tutkimusaineiston haastattelemalla kahdeksaa venäläistä maahanmuuttajaa, joista neljä on muuttanut Suomeen lapsena ja neljä aikuisena. Haastatteluissa esitin jokaiselle haastateltavalle kysymyksiä sosiaalisista suhteista neljässä teemassa, jotka olivat: 1) perhe ja sukulaiset, 2) opiskelu ja työ, 3) vapaa-aika ja 4) kieli ja kulttuuri. Aineiston analyysissä käytin metodina sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittavat, että suurin osa venäläisistä maahanmuuttajista sopeutuu Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan hyvin. Yleisin sopeutumismalli on integraatio, jolloin maahanmuuttaja säilyttää oman kulttuurinsa ja ylläpitää suhteita oman kulttuurinsa edustajiin, sekä samanaikaisesti omaksuu uuden kulttuurin ja haluaa solmia suhteita uuden kulttuurin edustajiin.