Sosiaali- ja terveyspalvelun uudistaminen on yhteiskunnallisesti ajankohtainen aihe. Uudistaminen on ollut työlästä ja kuluttanut valtion ja kuntien työntekijöiden työaikaa ja resursseja. Näin ollen tuli aiheelliseksi selvittää miksi uudistaminen on näin vaikeaa. Pro gradu-tutkielmassani tarkastelen asiantuntijoiden näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon vaikeista ongelmista sote-uudistuksessa. Lisäksi tarkastelen miten monimutkaisuus ja kompleksisuus näyttäytyvät sote-uudistuksessa sekä mitä vaikeita ongelmia uudistus mahdollisesti ratkaisee ja tuottaa asiantuntijoiden näkemyksen mukaan.
Aineistoni koostuu sosiaali- ja terveyspalvelun asiantuntijoiden (johtajien) puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän (N=9) eri puolelta Suomea kaikilta viideltä yhteistyö/ervaalueelta. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällön analyysillä.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys on kompleksisuusteoreettinen ajattelu. Kompleksisuusteoreettiseen ajatteluun linkittyy käsite wicked problem. Pro gradu-tutkielmassani käytän monimutkaisista ja kompleksisista ongelmista suomennosta vaikea ongelma. Perustan ajatteluni Conklinin (2006), Rittelin ja Webberin (1973) sekä Vartiaisen ym. (2013) teorioihin ja teorioiden jäsennyksiin. Aineiston kautta hahmottuu soteuudistuksen kompleksinen kokonaisuus. Vaikeat ongelmat ovat nähtävillä kaikilla Suomen hallinnon tasoilla: valtio, maakunta ja kunta. Lisäksi ongelmat linkittyvät uudistusten valmistelujen ajallisiin tasoihin menneeseen valmisteluun, nykyhetkeen ja tulevaan.
Tutkielmani mukaan Suomen sote-uudistus täyttää kokonaisuutena vaikean ongelman määritelmän. Myös Virkkala ym. (2014, 122–123) määrittelevät sote-uudistuksen yhteiskunnalliseksi ja aluekehittämisen vaikeaksi ongelmaksi. Tulosteni perusteella lainsäädännön pirstaleisuus ja epäselvyydet, rahoitusratkaisujen puuttuminen, valinnanvapauden ja sote-integraation käytännön määrittelyjen puuttuminen ovat johtaneet ja/tai johtamassa vaikeisiin ongelmiin asiakkaan palveluissa ja johtamisessa. Uudistuksen epäselvyydet voivat johtaa vaikeisiin ongelmiin myös teknisesti ratkaistavissa olevissa asioissa. Haastatelluilla asiantuntijoilla oli kiinnostusta vaikeiden ongelmien nimeämiseen ja vaikeiden ongelmien luonteen tunnistamiselle. Tulosteni mukaan uudistuksen tässä vaiheessa korostuu valtiohallinnon rooli. Valtiolta odotetaan päätöksentekoa ja esimerkin näyttämistä. Valtion tulisi johtaa hyvinvointipalvelujärjestelmän muutosta integroidusti. Vartiainen ym. (2013, 136) mukaan uudistaminen tulisikin olla kokonaisuutena yhteistoimintaa.

Asiasanat: vaikea ongelma, kompleksisuus, sote-uudistus, asiantuntija