Tutkielman tarkoituksena oli ottaa selvää vanhoillislestadiolaisten nuorten musiikillisesta maailmankuvasta sekä hankkia konkreettista tietoa heidän musiikillisista tottumuksistaan. Musiikkikasvattajana on tärkeää ymmärtää opettajan näkökulmasta musiikillisen maailmankuvan peruselementit ja samalla osata muodostaa syy-seuraus-suhteet siihen, miksi ja miten oppilas kokee musiikin.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta eri osiosta, joista ensimmäisessä kuvataan musiikin merkityksestä nuorelle, sekä toisessa perehdytään vanhoillislestadiolaisuuteen. Käytän vanhoillislestadiolaisessa osiossa hyödykseni useimmiten SRK:n eli Suomen Rauhayhdistysten Keskusyhdistyksen julkaisemia kirjoja ja artikkeleita.

Itse tutkimus toteutettiin Jämsän Kristillisessä Kansanopistossa kyselytutkimuksella, johon osallistui 34 nuorta. Tutkimuksessa ilmeni, että musiikki koettiin hyväksi harrastukseksi ja oli erittäin tärkeässä osassa suurimmalla osalla nuorten elämää. Musiikkia harrastetaan usein musiikkiopistossa, kotona tai kuoroissa. Vanhoillislestadiolaisuus yhteisönä tarjoaa paljon musiikillista aktiviteettia, usein laulun tai kuorolaulun välityksellä.

Nuorilla vallitsee selkeästi kulttuurillinen ja osittain hierarkkinen musiikkikäsitys. Musiikin analysointiin vaikuttaa suurimmalta osin kappaleen sointiväri ja musiikillinen tyylisuuntaus. Musiikkia analysoidaan opittujen kulttuurillisten tottumusten varassa. Klassinen ja harras hengellinen musiikki koettiin yleisesti ottaen hyväksi musiikiksi, mutta kevyessä musiikissa tapahtuu osittain hajontaa. Musiikkiin liittyvä ilmiölähtöinen perehtyneisyys oli vajavaista, mikä nosti vastauksissa esille selkeitä ristiriitoja.

Nuorten vastaukset heijastavat väistämättä yhteisön, sekä kodin opetusta musiikista. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kohdistaa sama tutkimus yhteisön täysi-ikäiselle sukupolvelle.