Säännöllisen liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Viime vuosina lisääntynyt epidemiologinen näyttö on osoittanut liiallisen istumisen olevan terveysriski, vaikka henkilö täyttäisi nykyiset liikuntasuositukset. Istuminen on itsenäinen terveysriski kahdesta syystä: liikunnan harrastaminen ei vähennä istumisaikaa, eikä liikunnan lisääminen vaikuta kaikkiin istumisen terveysriskien taustalla oleviin mekanismeihin. Istuessa lihasten passiivisuus suurentaa insuliiniresistenssiä ja vaikuttaa rasvahappojen kuljetukseen ja hapetukseen lihaskudoksessa, eikä akuutti liikunta riitä palauttamaan kaikkia muutoksia. Riittävä arkiaktiivisuus näyttääkin olevan tärkeää insuliiniherkkyyteen vaikuttavien signalointireittien yllä pitämisessä. Istumisen vähentämiseen tähtäävät interventiot ovat antaneet näyttöä jo pienenkin passiivisuuden vähentämisen terveyshyödyistä.