Tutkimukseni tarkoituksena on analysoida perhesiteen merkitystä ilman huoltajaa tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan turvapaikkaprosessissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys paikantuu liminaalisuuteen ja perheeseen. Liminaalisuus tarkoittaa sitä välitilaa, jossa alaikäinen turvapaikanhakija elää turvapaikkaprosessinsa aikana ennen oleskelulupapäätöksen varmistumista. Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten elämästä liminaalitilassa on aiempaa tutkimusta, samoin aiemmin on tutkittu myös maahanmuuttajataustaisten perhekäsityksiä.

Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto on kerätty seitsemältä ilman huoltajaa alaikäisenä tulleelta turvapaikanhakijalta, joista jokainen on tutkimusta tehtäessä ollut jo täysi-ikäinen ja oleskeluluvan saanut. Haastatteluissa haastateltavat muistelivat turvapaikkaprosessiaikaansa. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu sanatarkasti. Tutkimusaineisto on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Johtopäätöksenä todetaan, että ilman huoltajaa tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat turvapaikkaprosessinsa aikana hyvin yksinäisiä. Perheyhteys on alaikäiselle turvapaikanhakijalle tärkeä ja perheeltä haetaan lohtua, mutta omasta pahasta olosta ei perhettä haluta rasittaa. Nuori on vieraassa kieli- ja kulttuuriympäristössä oman turvapaikkaperusteensa kanssa hämmentynyt, eikä tiedä kenen puoleen voi luottavaisin mielin kääntyä, joten nuori pitää tunteet ja huolet sisällään.