Tässä tutkielmassa tarkastelen työn merkitystä tulevien kielenopettajien identiteetille; millaisia merkityksiä opettajaopiskelijat antavat opettajan työlle ja millaisen osan he kokevat työn vievän heidän elämässään. Lisäksi selvitän, mistä ja millaista ohjausta opiskelijat ovat saaneet opettajan ammattiin liittyen ja millaista ohjausta he kokevat vielä tarvitsevansa. Tutkittavina on 27 eri kielten opettajiksi opiskelevaa yliopisto-opiskelijaa. Aineisto on kerätty n. 1-2 sivun mittaisten kirjallisten tuotosten, narratiivien, avulla, jotka tutkittavat kirjoittivat osana opettajan pedagogisia aineopintoja. Tämä aineisto on analysoitu laadullisesti sisällönanalyysin kautta. Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden työlle antamat merkitykset vaihtelevat kutsumuksesta toimeentulon turvaamiseen ja itsensä kehittämiseen. Lisäksi monet kokevat työn määrittävän pitkälti vapaa-aikaa. Ohjausta opiskelijat ovat saaneet erityisesti läheisiltä ihmisiltä, kun taas aiempien oppilaitosten opinto-ohjausta pidettiin usein puutteellisena. Opiskelijoiden mainitsemat ohjaustarpeet koskevat erityisesti konkreettisia opettamisen työkaluja, tukea uudessa työpaikassa sekä myös apua työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Tutkimus osoittaa tulevien kielenopettajien ryhmän muodostuvan yksilöistä, joilla on hyvin erilaisia ajatuksia tulevasta työstään. Nämä yksilölliset taustat ja tarpeet tulisi huomioida aktiivisesti sekä opettajankoulutuksessa että myös aiemmin uravalintoja ohjatessa, sillä opiskelijat kokivat, että ohjaus ammattiin ja sen valintaan liittyen oli usein ollut vaillinaista.