Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on lainsäädännön ohella merkittävin asiakirja, jolla perusopetuksen toimintaa ohjataan ja määritellään Suomessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen POPS2014-opetussuunnitelmaa poliittisena dokumenttina, joka on syntynyt eri intressiryhmien valtataistelun tuloksena. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia ideologisia piirteitä opetussuunnitelman arvoperustaan on artikuloitu ja millaisilla artikulaatioilla hegemoniaa pyritään rakentamaan. Tutkimus perustuu laclaulaiseen diskurssiteoriaan, joka on jälkifoundationalistinen viitekehys ja ongelmalähtöinen metodi. Tässä tutkimuksessa lähestymistapa mahdollistaa neutraaleilta ja luonnollisilta näyttävien opetussuunnitelman ilmiöiden politisoinnin eli niiden poliittisen ja ideologisen aspektin esille tuomisen opetussuunnitelman konsensustekstistä.

Analysoin aineistosta artikuloituja kiinnekohtia ja yhtäläisyyden ketjuja. Yhtäläisyyden ketjujen kautta määritin kiinnekohtien partikulaarin sisällön ja nimesin ideologiset piirteet Heywoodin (2012) jaotteluun perustuen. Kiinnekohdat pyrkivät perustelemaan oman tarpeellisuutensa ja edustamansa ideologiset piirteet edistettäviksi kiinnittymällä universaalien merkitsijöiden, kuten tasa-arvo, yhteyteen. Opetussuunnitelman arvopohjan yhtenäisyyttä horjuttavia, ristiriitaisia sisältöjä artikuloidaan itsestäänselvien merkitsijöiden ja tyhjän merkitsijän logiikan kautta.

Politisoiva analyysi tuo esiin opetussuunnitelman sosiaalisesti rakentuneen luonteen ja mahdollistaa nykyisten merkityksenantojen avoimen arvioinnin, vaihtoehtojen pohtimisen sekä vallitsevien artikulaatioiden haastamisen.