Tämän katsauksen lähtökohta on Pierre Rosanvallonin teos Demokraattinen oikeutus: Puolueettomuus, refleksiivisyys, läheisyys (Vastapaino 2013). Hänen aiemmin suomennettu teoksensa Vastademokratia: Politiikka epä- luulon aikakaudella (Vastapaino 2008) täydentää nähdäkseni Demokraattista oikeutta tietyltä, kansalaistoimintaa erittelevältä osalta. Molempia puheenvuoroja kuvaa syvä ja monipuolinen pohdinta demokratian ongelmista ja sen kehittämisestä. Rosanvallon on kehitellyt ranskalaiseen tapaan ihan ikioman käsitearsenaalin, joka ei sivuille vilkuile eikä kuvia kumarra. Tavoitteeni on nostaa esille tässä esityksessä kansalaisyhteiskunnan ja -toiminnan tutkimuksen kannalta heuristisesti hedelmällisimmät Rosanvallonin havainnot ja käsitteet. Katselen sitten kahta vastikään ilmestynyttä suomalaista puheenvuoroa hänen käsitevälineistön näkökulmasta. Tarkastelun kohteenani ovat Kalevi Höltän kansalaistoimijoille tarkoitettu opas Kansalaistoiminta: Lailliset oikeudet (Into 2013) ja Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen Konsulttidemokratia: Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton (Gaudeamus 2013).