Kuvaamme artikkelissamme vieraiden kielten aineenopettajaksi opiskelevien kokemuksia kielisuihkutusmetodista varhaisen vieraan kielenoppimisen ja -opettamisen välineenä. Tutkimusaineisto koostuu 15 soveltavan ohjatun opetusharjoittelun harjoitteluraportista, joissa kuvataan aamu- ja iltapäivätoiminnassa ja esiopetuksessa suoritettua opetusharjoittelua. Lähestymme tutkimusaineistoa laadullisesti. Tutkimusaineiston analyysissä on etsitty vastauksia, miksi opiskelijat ovat hakeutuneet kielisuihkutukseen, mitä tavoitteita he asettivat kielisuihkutukselle ja sen sisällölle sekä, kuinka he ovat kokeneet harjoittelun vaikuttaneen heidän ammatilliseen kehitykseensä. Opiskelijat ovat kokeneet kielisuihkutuksen erittäin merkityksellisenä oman opettajuuteensa kehittymisen kannalta, he ovat päässeet irti oppikirjasidonnaisuudesta ja astuneet kohti autenttista kielten opettamista. Tutkimustulosten pohjalta voidaan opettajankoulutusta kehittää vastaamaan paremmin 2000-luvun vaatimuksiin oppikirjatonta pedagogiikkaa kohti sekä keväällä 2014 julkaistussa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteluonnoksessa esitettyyn kielisuihkutuksen laajentamiseen vuosiluokilla 1-2.