Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kirjanpitolain uudistustyön yhteydessä annettuja sidosryhmälausuntoja ja selvittää, miten kirjanpidosta ja sen muutoksesta lausunnoissa puhuttiin eli millaisia diskursseja aineistosta olisi löydettävissä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin siihen, mitä retorisia keinoja näiden diskurssien vakuuttavammaksi rakentamiseen käytettiin. Aineistona tutkimuksessa käytettiin työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2015 asettaman Kirjanpitolainsäädännön muutokset -työryhmän mietintöä koskevia lausuntoja. Lausuntojen katsottiin muodostavan edustava otos siitä, miten kirjanpito ja sitä koskevat lainsäädännölliset muutokset nähdään suomalaisten alan toimijoiden keskuudessa.

Valittua aineistoa analysoitiin diskurssianalyyttisin keinoin aineistolähtöisesti. Esiin nousi neljä erilaista diskurssia, jotka nimettiin sen mukaan, kuinka ne suhtautuivat lakiuudistukseen. Löydetyt diskurssit olivat Vapautuksen, Merkityksettömyyden, Haitallisuuden ja Mahdottomuuden diskurssit. Vapautuksen diskurssissa lakiuudistus nähtiin välttämättömänä helpotuksena. Merkityksettömyyden ja Haitallisuuden diskursseissa lainsäädännön vaikutus käytännön työhön kyseenalaistettiin tai nähtiin kielteisenä. Mahdottomuuden diskurssi ei pitänyt lain uudistamista mahdollisena kirjanpitotiedon käyttäjien vaatimusten ja muun lainsäädännön vuoksi. Diskursseja vahvistettiin aineistossa erilaisin retorisin keinoin. Yleisimmin käytetyiksi nousivat määrällistäminen ja metaforat. Näiden lisäksi käytettyjä retorisia keinoja olivat muun muassa kategorisointi, erilaiset narratiivit ja vastaväitteisiin ennalta varautuminen.

Tarkastellessa nyt saatuja tuloksia suhteessa aikaisempaan tutkimukseen suomalaisen laskenta-alan ajattelusta ja keskustelusta kävi ilmi, että aineistosta nousseet diskurssit vastaavat monelta osin aikaisemmissa tutkimuksissa löydettyjä teemoja suomalaisessa laskenta-alan keskustelussa.