Tässä poikkitieteellisessä tutkielmassa kartoitetaan tilastoanalyysiä ja laadullista analyysiä hyödyntäen, millaiset visuaaliset tekijät kuvassa mahdollisesti saavat katsojan tekemään kuvasta voimakkaan kielteisen, kauhistuneen tulkinnan. Kauhu käsitetään tässä kognitiivis-emotionaalisena prosessina, johon kuuluu tunnepitoisten kohteiden havaitsemista ja niiden prosessointia, joka voi näkyä käytöksessä havainnoitavina piirteinä. Kauhua herättävien tunnepitoisten kohteiden voidaan olettaa aiemman tutkimuksen perusteella olevan varsin samankaltaisia katsojien yksilöllisistä eroista riippumatta. Tähän liittyen tutkimuksen taideteoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen ikonologia sekä keskustelu luonnollisesti havaittavista ja universaaleista merkeistä. Visuaalisia elementtejä kartoitetaan tässä International Affective Picture System (IAPS) –sarjan kuvista. Työn empiirisenä osiona toimii aiemmin psykologian tutkimuksessa käytetty käytösvastekoe, jossa 66 koehenkilölle näytettiin IAPS-kuvia ja kysyttiin, pitivätkö he näkemäänsä kielteisenä vai neutraalina. Vastaus annettiin napinpainalluksella, josta kerättiin reaktioaika. Kokeessa kerätty kategorisaatio- ja reaktioaikadata analysoitiin tilastollisesti. Laadullisessa osiossa empiiristä tutkimusaineistoa analysoitiin laadullisesti ja verrattiin havaintoja kuvataiteen esimerkkiteoksiin eritoten groteskin taiteen joukosta. Kuvat esitettiin kokeessa asteittain sumentuneina, mikä mahdollisti myös sen tarkastelemisen, vaikuttaako kuvan asteittainen paljastuminen kielteisen tulkinnan ja tunnevasteen syntyyn, kuten kauhutaiteen teoreetikot ovat ehdottaneet.

Tutkimuksessa havaittiin, että yksimielisimmin kielteisinä kokeessa tulkittiin kuvat, jotka sisälsivät tummaa ja punasävyistä värienkäyttöä ja jotka esittivät fyysistä uhkaa tai vauriota. Lisäksi merkittävänä tuloksena esiin tuli, että sumea, epäselvä esitystapa yhdistettynä kielteiseksi koettuun kuva-aiheeseen aiheuttaa katsojassa reaktioaikojen kasvua (sumennuksen ja kuvan valenssin vaikutus reaktioaikaan oli 25-prosenttisen Gaussian Blur –efektin asteella tilastollisesti erittäin merkitsevä, p>.0001) Tämä voidaan nähdä osoituksena katsojan kiihtyneestä kognitiivisesta ja emotionaalisesta prosessoinnista, jota voidaan käsitteellistää kauhuna. Representaatiotapaa, jossa kielteinen sisältö esitetään hämmentävällä, epäselkeällä tyylillä, on hyödynnetty taiteen historiassa eritoten groteskissa kuvataiteessa. Löydös sumeuden pysäyttävästä vaikutuksesta on sovellettavissa myös nykytaiteen ja valokuvataiteen esitystapojen analysointiin. Tutkimuksessa tehty havainto siitä, että jotkin kuvasisällöt sekä sumeus lisäsivät varsin yksimielisesti kielteistä kokemusta katsojien henkilökohtaisista eroista riippumatta, antaa osaltaan tukea jonkinlaisen luonnollisen merkin olemassaololle.