JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Psykologian laitos

NIEMIKORPI, ELISA: Terapeuttinen vastaaminen dialogin synnyttäjänä - Tapaustutkimus pariterapiaprosessista Pro gradu -tutkielma, 29 s. + liite Ohjaaja: Jaakko Seikkula Psykologia Kesäkuu 2016

TIIVISTELMÄ

Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa tarkasteltiin yhden monitoimijaisen pariterapiaprosessin aikaista terapiavuorovaikutusta dialogisesta näkökulmasta. Tutkimus on osa laajempaa Relationaalinen mieli -tutkimusprojektia. Aineistona oli yhden pariterapiatapauksen viisi videoitua istuntoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten dialoginen prosessi eteni terapiaistuntojen kuluessa, ja millaisin terapeuttisen vastaamisen keinoin terapeutit pyrkivät edistämään asiakaspariskunnan keskinäistä dialogia. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaiset terapeuttisessa keskustelussa esiintyvät tekijät vaikuttivat siihen, ettei dialogia päässyt syntymään. Tutkimuskohteena oli lisäksi terapiakontekstissa vähän tutkittu nonverbaalisen vuorovaikutuksen tarkastelu. Kiinnostus kohdistui siihen, millaista nonverbaalista synkroniaa ja peilaamista asiakkailla ja terapeuteilla ilmeni, ja millainen yhteys näillä tekijöillä oli keskustelun dialogisuuden kanssa. Dialogisuuden ilmenemistä tutkittiin kvalitatiivisella Dialogical Investigation Of Happenings of Change-menetelmällä. Sen avulla voidaan tavoittaa dialogisen vastaamisen kehä, jossa terapeutit ja asiakkaat toimivat yhteisessä tilassa, ja jossa jokainen ilmaus saa merkityksensä vasta sille annetusta vastauksesta. Nonverbaalisen synkronian ilmenemistä tutkittiin asento- ja liikesynkronian havainnointimenetelmällä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että terapian dialoginen prosessi eteni enimmäkseen terapeuttien johdolla sekä vuorovaikutuksen että keskustelun sisältöjen suhteen. Terapeutit synnyttivät dialogia esittämällä asiakkaille avoimia kysymyksiä, kutsumalla heitä vuorotellen mukaan keskusteluun sekä toistamalla heidän puhetta. Monologisissa kohdissa terapeutit käyttivät samoja dialogin synnyttämisen keinoja, mutta asiakkaiden haluttomuus yhteistyöhön ja keskinäisen keskusteluyhteyden katkeaminen vaikeuttivat sen syntymistä. Nonverbaalinen synkronia oli tutkimuksen mukaan vähäistä sekä dialogisissa että monologisissa teemajaksoissa, eikä mainittavaa yhteyttä keskustelun dialogisuuteen siten löytynyt. Yhtäaikaiset liikkeet ja asennot ilmensivät kuitenkin hyvin keskustelun sisältöjä ja osapuolten asemaa siinä. Tutkimus osoitti, kuinka keskustelun dialogisuuden tutkimuksella monitoimijaisessa terapiatilanteessa voidaan saada kattavaa ja toisaalta syvällistä tietoa terapian kulusta luonnollisessa tilanteessa. Nonbverbaalisen synkronian tutkiminen syventää tätä tietoa entisestään. Tutkimuksella on käytännöllistä merkitystä terapeuttien oman työskentelyn tarkasteluun ja tuloksellisten työtapojen kehittämiseen monitoimijaisessa pariterapiassa.

Avainsanat: Dialogisuus, terapeuttinen vastaaminen, nonverbaalinen vuorovaikutus, pariterapia