Kolmannen sektorin rooli on suomalaisen yhteiskunnan kannalta merkittävä ja yhä kasvava. Sen piirissä toimii lukuisia järjestöjä ja aktiivisia järjestötoimijoita, joilla on toisistaan hyvin poikkeavia tehtäviä ja tavoitteita. Merkittävyydestään huolimatta näiden järjestöjen toiminta ja johtamiskäytännöt eivät ole olleet laajasti tutkijoiden mielenkiinnon kohteina.

Tämä tutkimus pyrkii kuvaamaan ja selittämään, kuinka korkeakoulupoliittisten edunvalvontajärjestöjen hallitusten puheenjohtajat käyttävät valtaa organisaatioissaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa pitkälti organisaatioteorian piirissä tehtyyn aiempaan valtatutkimukseen. Lisäksi tutkimuksessa käydään läpi suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Teoriassa tuodaan pikaisesti esille myös niitä seikkoja, jotka mahdollisesti erottavat kolmannen sektorin vallankäytön yritysmaailmasta.

Tutkimuksen aineisto on kerätty hallitusten puheenjohtajien itsensä kirjoittamina kertomuksina ajalta, jolloin he toimivat luottamustoimissaan. Kerätty aineisto on analysoitu tämän jälkeen teemoittelemalla. Aineistosta nousi 11 teemaa, jotka muodostivat edelleen neljä kategoriaa tarkemman sisältönsä perusteella.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että valta ja vallankäyttö ovat monimuotoisia ja tunteita herättäviä ilmiöitä myös kolmannella sektorilla. Puheenjohtajat käyttävät kertomuksissaan valtaa varsin itsenäisesti. Vallankäyttö oli tiiviissä yhteydessä tietoon, kokemukseen, omien tavoitteiden ajamiseen sekä yhteistyöhön. Myös organisaation sisäisellä politiikalla on merkittävä vaikutus.