Tutkimukseni tutkii suomea toisena kielenä (S2) puhuvien venäjänkielisten nuorten kielitaitoa. Tutkimusryhmä koostuu saman kielitaustan jakavista oppilaista, joilla on vähäisen kielen oppimisajan, maassaoloajan tai kaksikielisyyden vuoksi puutteita toisen kielen sanarakenteen tunnistuksen taidoissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kuinka hyvin venäjänkieliset 7.-9.-luokkalaiset suomen kielen oppijat hallitsevat suomen kielen sanarakenteen? Tätä tarkastellaan psykolingvistisen testistön avulla etsimällä vastauksia kahteen alakysymykseen: a) Millaisia virheitä venäjänkieliset 7.–9.-luokkalaiset suomen kielen oppijat tekevät psykolingvistiseen testistöön kuuluvassa epäsanatestissä silloin, kun he eivät vielä hallitse konventionaalista sanarakennetta? b) Ovatko sanarakenteen hahmottamisen puutteet laaja-alaisia yksilötasolla? 2. Millainen vaikutus tutkimusryhmän yhteisellä äidinkielellä on suoritustasoon? Näiden tutkimuskysymysten kautta tarkoituksenani on luoda kokonaiskuva 7–9. luokkalaisten venäjänkielisten suomenoppijoiden fonologisista taidoista epäsanatesteissä. Tutkimukseni kyt-keytyy soveltavaan kielitieteeseen ja etenkin virheanalyysin ja kontrastiivisen analyysin viiteke-hyksiin. Nojaan analyysissani Mäkisen ja Kuljun kehittelemään sanarakenneanalyysiin (2009). Tarkastelen opittavan kielen epäsanojen sanarakennetta, tavurakennetta ja fonotaksia eli ään-nerakennetta yleisyyden ja frekventtisyyden kautta. Oppilaiden välisiin taitoeroihin sanaraken-teen hallinnassa etsitään selityksiä myös kognitiivisesta psykologiasta ja kielen käyttöpohjaisesta teoriasta. Tutkimustulokset osoittavat, että epäsanatoistotaitojen taustalla on usein fonologisen työ-muistin rajoitteet, tehtävänannon epäselvyys tai äidinkielen ja kohdekielen välinen etäisyys. Tutkimusryhmän venäjänkielisten oppilaiden epäsanatestien tarkkuus horjui pääosin kyvyttömyydessä tunnistaa ja tuottaa yksittäisiä venäjän kielestä puuttuvia tai eroavia suomen kielen äänteitä. Eniten tarkkuuden puutteita esiintyi niissä sanarakenteen piirteissä, jotka eivät esiinny venäjän kielessä, mutta ovat tyypillisiä suomen kielelle. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi diftongit sekä vokaalien ja konsonanttien kvantiteetti.