Hakkarainen, V. & Vuolteenaho, H. 2016. Liikunnanopettajien suhtautuminen ja valmiudet liikunnallisen toimintakulttuurin luomiseen kouluissa. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 76s, 5 liitettä.

Liikunnanopettajan työnkuvaan kuuluu entistä enemmän koko kouluyhteisön liikunnasta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on liikunnanopettajien työnkuva ja miten he suhtautuvat liikunnallisen toimintakulttuurin luomiseen koulussa. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, millaista on liikunnanopettajien koettu osaaminen sekä koulutustarve kouluyhteisön fyysisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tutkielma on osa laajempaa Liikuntakasvatuksen laitoksen tutkimus- ja kehittämishanketta ”Oppilaiden fyysisen aktiivisuuden edistäminen teoriasta käytäntöön”.

Tutkimuksen aineistoa kerättiin liikunnanopettajilta sähköisellä kyselylomakkeella Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n rekisterin kautta 15.12.2014–31.9.2015 välisenä aikana. Kyselyyn vastasi yhteensä 189 opettajaa, joista 58 (31 %) oli miehiä ja 131 (69 %) naisia. Opettajien suhtautumista ja valmiuksia fyysisen aktiivisuuden edistäjinä koulussa mitattiin Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittarilla, jossa fyysisen aktiivisuuden edistämistä tarkasteltiin neljän ulottuvuuden kautta: 1) liikunnanopetus 2) koulun muu liikunta 3) sisäinen yhteistyö ja 4) ulkoinen yhteistyö. Eroja suhtautumisessa ja valmiuksissa tarkasteltiin sukupuolittain, kouluasteen sekä koulun liikunnallistamisesta olevan kokemuksen mukaan.

Liikunnanopettajat suhtautuvat myönteisimmin fyysisen aktiivisuuden edistämiseen liikunnanopetuksen ja koulun muun liikunnan avulla, ja varauksellisemmin taas ulkoisen ja sisäisen yhteistyön hyödyntämiseen. Opettajat, joiden koulut olivat mukana Liikkuva koulu -ohjelmassa, suhtautuivat kaikkiin koulun liikunnallistamisen ulottuvuuksiin myönteisemmin verrattuna opettajiin, joiden koulut eivät olleet ohjelmaan osallistuneet. Liikunnanopettajat kokivat osaamisensa vahvimmaksi liikunnanopetuksen ja sisäisen yhteistyön osalta, kun taas koulun muun liikunnan ja ulkoisen yhteistyön osalta osaaminen koettiin heikommaksi. Täydennyskoulutusta kaivattiin useimmin liikuntateknologian käyttöön, koulun liikunnallisen toimintakulttuurin käynnistämiseen sekä erilaisten liikuntamuotojen opetukseen.

Vaikka liikunnanopettajan työnkuva on laajentumassa, on liikunnanopetus edelleen ammatin ydintehtävä. Laadukkaasti toteutettu liikunnanopetus muodostaa hyvän perustan myös laajemmalle liikunnallisen toimintakulttuurin edistämiselle koulussa. Tähän liikunnanopettajat tarvitsevat lisää konkreettisia toimintamalleja ja täydennyskoulutusta. Erityinen haaste kouluyhteisöissä on toimivan yhteistyön järjestäminen ja eri tahojen osallisuuden mahdollistaminen liikunnallista toimintakulttuuria luotaessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää uudistettaessa ja kehitettäessä liikunnanopettajien perus- ja täydennyskoulutusta.