Vuonna 1919 voimaan astunut ja 1932 kumottu kieltolaki oli holhoavan ja kontrolloivan alkoholilainsäädännön huipentuma Suomessa. Alkoholin nauttimisen piti kieltolain ansiosta olla periaatteessa mahdotonta, koska laki kielsi alkoholin myynnin, valmistuksen, kuljettamisen, anniskelun ja varastoinnin. Lain tarkoituksena oli raitistaa ja sivistää kansaa, koska suomalaisten ja alkoholin ei katsottu sopivan yhteen. Julkijuopumus oli ollut rangaistava teko jo vuodesta 1733 lähtien, ja valvonta kiristyi sen suhteen kieltolain myötä. Kieltolain aikana juopumusrikollisuuden määrä kohosi räjähdysmäisesti koko maassa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen juopumusrikollisuutta ja sen ulottuvuuksia Jyväskylän kaupungissa. Tutkimuksen aineisto koostuu raastuvanoikeuden pöytäkirjoista ja raittiuslautakunnan arkistoista. Tarkastelen juopumustuomioiden määrän kehitystä kieltolain aikana, pohdin juopumusrikollisuuden laajuuden syitä ja kansan suhtautumista raittiuteen. Kartoitan tutkielmassani ketkä juopuivat, missä ja milloin juopumuksesta jäätiin kiinni, millaista oli juopuneiden käytös kiinniottotilanteissa sekä miten juopuneet käyttäytyivät. Lisäksi tarkastelen juopumuksen alaisena tehtyjä rikoksia, koska yleisen mielipiteen mukaan kieltolaki lisäsi kaikenlaista rikollisuutta ja heikensi lain yleistä kunnioittamista. Etenkin häiriökäyttäytymisen ja väkivaltarikollisuuden kasvua on alleviivattu, minkä vuoksi huomio keskittyy näihin. Juopumuksia tarkastelen niiden valtavan määrän vuoksi otoksena vuosilta 1920, 1925 ja 1930. Juopuneena tehtyjen rikosten osalta tarkastelu tapahtuu koko kieltolain ajalta. Juopumustuomioiden määrä kasvoi Jyväskylässä vuosi vuodelta. Kieltolain alkuvuosina tuomioita oli joitakin kymmeniä, mutta vuonna 1930 annettiin yli tuhat tuomiota. Tämän perusteella alkoholinkäyttö lisääntyi kieltolain aikana, koska alkoholi vapautui anniskelupaikkojen aukioloajoista ja kontrollista. Kontrolloimattomuuden lisäksi on kuitenkin huomioitava julkijuopumusta koskevan rikoslain pykälän ja kieltolain valvontaa koskevien asetusten kiristyminen 1920-luvun mittaan. Lainsäädännöllä oli vaikutuksensa myös ajan ilmapiiriin ainakin lainvalvojien keskuudessa. Toisaalta hekään eivät olleet yksimielisiä kieltolain tarpeellisuudesta saati noudattamisesta. Lipsumisia tapahtui lain molemmin puolin myös Jyväskylässä. Kansa ei kunnioittanut kieltolakia ja jopa protestoi sitä vastaan. Suurin osa Jyväskylän juopumuksista tapahtui kaupungin ydinkeskustan alueella, ja yleensä juopumuspidätys tapahtui illan ja alkuyön tunteina. Juopumuspidätys tapahtui tyypillisesti kadulla tai muulla julkisella paikalla. Eniten juopumuksista jäätiin kiinni keväisin ja syksyisin, mihin vaikutti muun muassa mark-kinoiden ajankohta. Juopuneet olivat yleensä 20–29 -vuotiaita alempiluokkaisia miehiä. Juopumuksesta tuomittiin kuitenkin ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista irtolaisista oikeuden tuomareihin. Tuomituista 60 % oli jyväskyläläisiä. Väkivaltarikollisuus ja häiriökäyttäytyminen olivat melko harvinaisia, mutta kyseessä on vain juopuneiden osuus rikoksista. Määrät ovat kuitenkin suurempia kuin ennen kieltolakia, etenkin aserikosten kohdalla. Kaiken kaikkiaan kieltolakiajan juopumusrikollisuus muodostui Jyväskylässä melko kirjavaksi, vaikka niin sanottujen tyypillisten tapausten osuus oli huomattavan suuri. Esimerkiksi 20–29 -vuotiaiden naimattomien työmiesten osuus tuomituista oli yli 22 %.