Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia osallistavasta asiakassuunnitelmasta. Tutkimus on fenomenologinen ja tutkimusaineisto koostuu kolmesta asiakassuunnitelmaneuvottelusta. Olin mukana neuvotteluissa havainnoimassa lapsen osallisuuden toteutumista. Neuvottelun jälkeen haastattelin siihen osallistuvat vanhemmat ja sosiaalityöntekijät omina ryhminään. Haastattelukertoja oli yhteensä kuusi ja haasteltavia oli yhteensä kymmenen. Fenomenologisessa tutkimuksessa kerätään ensin aineisto, jonka jälkeen tutkimustuloksia verrataan aiempiin tutkimuksiin. Fenomeno-logisessa tutkimuksessa tutkijan tulisi sulkeistaa omat käsityksensä aiheesta mahdollisimman hyvin, jotta ne eivät vaikuta analysoitaessa haastateltavien kokemuksia. Tutkimuksessa kysyn lastensuojelun asiakkailta ja sosiaalityöntekijöiltä, miten he kokivat osallistavan asiakassuunnitelmaneuvottelun ja millaisena heidän mielestään lapsen ja nuoren osallisuus ja osallistuminen neuvottelussa näyttäytyi? Aineiston analysoin Amaedo Giorgin fenomenologisen metodin avulla. Aineisto jakautui teemoihin, jotka olen avannut tutkimustuloksissa. Tutkimustuloksissa haastateltavien kokemukset poikkesivat jonkin verran toisistaan. Yh-teistä kaikille oli kokemus osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta. Osallisuuden kokemuk-seen liittyi neuvottelun lisäksi asiakkaan sen hetkinen elämäntilanne, lastensuojelun pro-sessin aikaiset muutokset omassa elämäntilanteessaan, sekä suhde sosiaalityöntekijään. Kuulluksi tulemisen kokemus liittyi itse asiakassuunnitelmaneuvotteluun. Asiakkaat kokivat, että neuvottelussa heillä oli mahdollisuus ja tilaa kertoa omia ajatuksiaan ja näkemyksiään tilanteestaan ja yhdessä sovituista tavoitteista. He kokivat, että sosiaalityöntekijät kuulivat ja huomioivat heidän ajatuksensa ja toiveensa. Osallisuuden ja kuulluksi tulemisen lisäksi tutkimuksessa nousi tärkeäksi käsitteeksi luottamuksellisuus asiakkaan ja sosi-aalityöntekijän suhteessa.