Tässä tutkielmassa tutkimme lasten suoriutumista selaimella pelattavassa oppimispelissä. Kehitimme tutkimusta varten uuden pelin, jossa oli 10 erilaista työmuistia kuormittavaa kenttää. Näistä kuusi perustui auditiivisiin ja neljä visuaalisiin ärsykkeisiin. Pelikenttien vaikeustaso eli niissä muistettavien ärsykkeiden määrä adaptoitiin pelissä bayesilaisella algoritmilla pelaajien suoritustasoa vastaavaksi. Pelin pelaaminen edellytti suomen kielen ja numeroiden ymmärtämistä. Mainostimme peliä päiväkodeissa ja Facebookin Leijonaemot-ryhmässä, joka on ryhmä erityislasten äideille. Saimme tutkimukseen 1 074 vapaaehtoista pelaajaa, jotka pelasivat yhteensä 23 315 peliyritystä, keskiarvon ollessa 22 ja mediaanin 8 yritystä pelaajaa kohti. Pelaamisen myötä pelissä suoriutuminen parani tilastollisesti, kun pelaajat oppivat käyttämään pelissä paremmin omaa rajattua muistikapasiteettiaan: pelaajien kenttäkohtainen maksimitulos ei juuri parantunut, mutta pelaajien keskiarvo peliyrityksissä parani. Lisäksi jaoimme pelaajat kahteen ryhmään, joista toiselle annettiin 30 % peliyrityksissä ryhmiteltyjä syötteitä. Tällä ei havaittu edistävää vaikutusta, vaan pienissä ärsykemäärissä ryhmittely jopa heikensi suoritusta. Lopuksi havaitsimme pelaajien virheissä toistuvan tilastollisesti erittäin merkitsevänä (N = 443, p < 0,001) jo aikaisemmasta tutkimuksesta tunnetun edeltävän listan takaumaksi kutsutun ilmiön, jossa onnistuneen pelikerran vastaus vaikutti sitä seuranneen epäonnistuneen pelikerran virheelliseen vastaukseen.