Lappalainen, Elina ja Perälä, Pia. 2015. Vertaissovittelu alakoululaisten sovittelijoiden näkökulmasta. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. 73 sivua + liitteet. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, millaisia kokemuksia vertaissovittelijana toimivilla alakouluikäisillä on sovittelijana toimimisesta sekä sovittelusta. Lisäksi selvitettiin, miten vertaissovittelijat kuvaavat haastatteluissa vertaissovittelua ja –sovittelijaa. Vertaissovittelu on käytössä useassa suomalaisessa koulussa ja se on aiheena ajankohtainen. Aihetta on kuitenkin tutkittu aiemmin melko vähän ja suurimmaksi osaksi määrällisin kyselytutkimuksin, joten tässä tutkimuksessa aihetta tutkittiin laadullisesta näkökulmasta pyrkien ymmärtämään ilmiötä syvällisemmin. Aihetta lähestyttiin fenomenologis-hermeneuttisesti ja diskurssianalyyttisesti. Aineisto kerättiin keväällä 2015 puolistrukturoidun ryhmähaastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin kahdessa eri ryhmässä, joihin osallistui yhteensä 13 vertaissovittelijaa. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin sekä sisällönanalyysiin kuuluvan teemoittelun keinoin. Sovittelijoiden kokemukset sovittelijana toimimisesta ovat pääosin positiivisia. Sovittelijoilla on erillinen sovittelijarooli, joka on käytössä vain sovittelutilanteessa. Sovittelijat eivät koe oppineensa sovittelutoiminnan avulla juuri mitään, mutta heidän puheestaan on kuitenkin tulkittavissa oppimista. Sovittelijoiden kuvaukset hyvästä sovittelijasta ovat keskenään samankaltaisia. Sovittelijat kertovat pitävänsä itseään tasavertaisina soviteltavien kanssa, mutta heidän puheestaan on tulkittavissa valta-aseman epäsymmetrisyyttä. Sovittelijat kuvaavat luottavansa itseensä sovittelijoina sekä sovitteluun menetelmänä. Vertaissovittelu on siis sovittelijoiden mukaan toimiva ja mieluisa konfliktinratkaisumenetelmä. Sovittelijan rooli on osa sovittelijan identiteettiä ja sovittelija irtaantuu tästä roolista sovittelutilanteen jälkeen. Tilanteet eivät siis jää mietityttämään sovittelijoita jälkikäteen.