Miten taide ja taidekasvatus voi edistää kansainvälisyyskasvatusta? Mikä taiteessa ja taidekasvatuksessa mahdollistaa tämän kaltaisen toiminnan? Miten kansainvälisyyskasvatus on näkynyt vuonna 1971 perustetun Hyvinkään Kansainvälisen lasten ja nuorten taidekilpailun ja –näyttelyn taustalla vaikuttaneissa tavoitteissa? Miten kansainvälinen taidekilpailu ja -näyttely on toiminut kansainvälisyyskasvattajana? Näihin kysymyksiin etsin vastauksia tässä pro-gradu-tutkielmassani. Kansainvälisyyskasvatus tuli yleiseksi tavoitteeksi toisen maailmansodan jälkeen muodostetun YK:n ja sen kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon kehotuksissa. Etenkin Unescon vuoden 1974 suositus kehotti kasvattamaan kansainväliseen ymmärrykseen, yhteistyöhön ja rauhaan. 1970-1980-luvuilla kansainvälisyyskasvatuksen käsite oli paljon esillä. Myös taidekasvatuksella koettiin olevan annettavaa kansainvälisyyskasvatukselle ja sen eri osa-alueille, joihin kuuluu rauhan,- ihmisoikeus-, kehitys-, kulttuuri- ja ympäristökasvatus sekä mediakasvatus. Siihen miten taide ja taidekasvatus voi toimia kansainvälisyyskasvatuksen välineenä etsin vastauksia Maxine Greenen ajattelusta. Hänen mukaansa taiteen alueella etenkin mielikuvitus mahdollistaa kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteiden toteutumista, sillä se auttaa empatian kautta meitä näkemään maailman uudella tavalla, toisten silmin.Tämä voi auttaa lisäämään ymmärrystämme toisista kulttuureista. Konkreettinen esimerkkini kansainvälisyyskasvatuksen ja taidekasvatuksen kohtaamisesta on vuonna 1971 perustettu Hyvinkään Kansainvälinen lasten ja nuorten taidekilpailun ja –näyttely, jonka toimintaa olen tutkinut aikavälillä 1971-1990 Lasten ja nuorten taidekeskuksen arkiston materiaalien ja haastattelujen kautta. Kansainvälisen lasten ja nuorten taidekilpailun ja näyttelyn taustalla oli kansainvälisyyskasvatustavoitteita ja sen toivottiin edistävän ymmärrystä toisista kulttuureista. Kilpailuun tulleiden töiden avulla pyrittiin toteuttamaan kansainvälisyyskasvatusta ja kuvien toivottiin kertovan toisista kulttuureista ja toimivan ymmärryksen lisääjänä. Tässä pro-gradu-tutkielmassani tutkin taidekasvatuksen ja kansainvälisyyskasvatuksen yhteyksiä 1970-1980-luvuilla Suomessa Kuvaamataidonopettajain liiton Stylus-lehden kautta. Kansainvälisyyskasvatus oli esillä Stylus-lehdissä kulttuuri-, ympäristö-, rauhan- ja mediakasvatuksen teemojen kautta. Kansainvälisyyskasvatusta toteutettiin kouluissa läpäisyaineena, eli esimerkiksi kuvaamataidon yhteydessä, ei erillisenä aineena. Kuvaamataidonopettajien suhtautuminen kansainvälisyyskasvatukseen vaihteli innostuneesta torjuvaan, sillä kansainvälisyyskasvatus oli etenkin 1970-luvulla poliittisesti leimautunutta. Taiteen avulla voidaan toteuttaa kansainvälisyyskasvatusta. Erilaisiin kulttuureihin voidaan tutustua taiteen kautta, mutta teosten tulkintaan tarvitaan myös tietoa toisesta kulttuurista, jotta väärintulkinnoilta vältytään.