Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemmat ja opettajat määrittelevät visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet, miten he kokevat ne ja, miten he vastaavat lapsen haasteisiin arjessa. ADHD -lasten visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteita ei ole tutkittu aiemmin. Pro gradu -työ on osa Niilo Mäki Instituutin Hahku-hanketta (Hahmottamisen kuntoutus -hanke). Aineisto kerättiin ekokulttuurista perhehaastattelumenetelmää (EPH) soveltaen niin, että haastattelussa huomioittiin ADHD:n ja visuospatiaalisen hahmottamisen haasteet. Lisäksi vanhempien ja opettajien haastatteluissa oli omat painotuksensa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Analyysina käytettiin sisällönanalyysia. Tulokset osoittivat, että visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteita on vaikea havaita kouluympäristössä. Aineiston pohjalta muodostui uusi visuospatiaalisen hahmottamisen haasteiden määritelmä. Visuo-spatiaalinen hahmottamisen haaste on ulkoisen minän, “minä muiden joukossa”, hahmottaminen suhteessa fyysiseen ympäristöön ja sosiaalisten suhteiden normeihin sekä sisäisen minän, “minä itseni kanssa”, hahmottaminen suhteessa visuaaliseen informaatioon ja abstraktiin aikaan. Aineistosta löytyi myös kaksi äitityyppiä ”Asioiden selvittäjä” ja ”Arjen pyörittäjä”-äidit sekä kaksi opettajatyyppiä ”Yksilöä tukevan pedagogiikan omaavat” ja ”Yhteisöä tukevan pedagogiikan omaavat” -opettajat. Äiti- ja opettajatyypit yhdistäen muodostui neljä erilaista lapsen lähiympäristöä, jotka erosivat toisistaan yksilö- ja yhteisölähtöisyyden osalta. Visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteista tiedetään vähän ja asiasta toivotaan lisää tietoa sekä työkaluja arkeen.