Ihmistoiminnan aiheuttama pintavesien rehevöityminen on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista vesiensuojelullisista ongelmista. Rehevöityminen johtuu kasvulle tärkeimpien ravinteiden pitoisuuksien kasvusta, mikä mahdollistaa perustuotannon lisääntymisen. Rehevöitymisen vaikutukset näkyvät lopulta ravintoverkon kaikilla trofiatasoilla. Rehevöitymisen seurauksena järven ekosysteemin rakenne ja toiminta muuttuvat niin, että järven kyky tarjota ekosysteemipalveluja heikkenee. Pintavesien rehevöitymisen ja muiden vesiensuojelullisten ongelmien hallitsemiseksi Euroopan Unioni on luonut yhtenäisen vesipolitiikan jäsenvaltioiden kesken. Vuonna 2000 voimaan tulleen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) tavoitteena on estää pintavesien tilan huononeminen ja saavuttaa niiden hyvä ekologinen tila. Direktiivin toimeenpanemiseksi on toteutettu järvien ekologisen tilan luokittelu, jonka tarkoituksena on arvioida, kuinka paljon ihmistoiminta on muuttanut niiden tilaa. Mikäli tarkasteltavan järven tila todetaan hyvää huonommaksi, edellytetään toimenpiteitä hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Tämän tutkimuksen kohteena olevan järven, Hauhonselän, ekologinen tila on tyydyttävä. Hauhonselällä havaittuja ongelmia ovat mm. sinileväkukinnat ja runsas särkikalakanta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli I) selvittää Hauhonselän ekologinen ja fysikaaliskemiallinen nykytila sekä sen kehitys viime vuosikymmeninä, II) tarkastella järveen kohdistuvan ulkoisen ravinnekuormituksen määrää sekä selvittää järveä eniten kuormittavat alueet ja III) asettaa tavoite järven kunnostukselle ja lähtökohdat tavoitteen saavuttamiselle. Hauhonselän fysikaalis-kemiallinen tila heikentyi äkillisesti 1990-luvun lopulla. Merkittävimmät Hauhonselkää kuormittavat alueet olivat Vuolujoen, Kirrisen ja Vuorenselän valuma-alueet. Ulkoiselle kuormitukselle määriteltiin tavoitetaso Lake Load Response (LLR) -työkalun avulla. Työkalun perusteella hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi Hauhonselkään tulevaa ravinnekuormitusta on vähennettävä vähintään 10 % kokonaisfosforin osalta ja 20 % kokonaistypen osalta. Kun tavoitetasoksi asetettiin järven tilamuutosta edeltänyt ravinnepitoisuustaso, kuormitusta on vähennettävä noin 40 % sekä kokonaistypen että kokonaisfosforin osalta.