Tarkastelen tutkielmassa maailmansotien välisenä aikana Yhdysvaltalaisissa tiede- ja tekniikkajulkaisuissa Popular Mechanicsissa ja Popular Science Monthlyssa esiintynyttä tulevaisuusajattelua. Tutkielman tarkoituksena on selvittää mitä tulevaisuudesta maailmansotien välisenä aikana Yhdysvalloissa ajateltiin. Erityisesti tarkastelen mitä edellä mainituissa aikakauslehdissä kirjoitettiin kaupungin, rakentamisen ja kodin tulevaisuudesta.

Käsittelen aineistoa pääosin historiallisen kuvatutkimuksen keinoin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa Reinhart Koselleckin historiallisten aikojen teoriaan, erityisesti kokemustilan ja odotushorisontin väliseen suhteeseen. Tämän tutkielman hypoteesi on, että kirjoittajien optimistiset tulevaisuudenodotukset syntyivät 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun hyvin nopean ja kiihtyvän teknologisen kehityksen seurauksena. Tämä teknologisen kehityksen kokemus tuotti odotuksen siitä, että teknologinen kehitys tulisi myös jatkumaan kiihtyvänä.

Ainestosta ilmenee, että kirjoittajat kokivat elävänsä uutta aikakautta, joka poikkesi kaikista sitä edeltävistä aikakausista teknologisesta kehityksestä ja sen kiihtyvästä vauhdista johtuen. Vaikka tulevaisuuskuvat olivat tyypillisesti erittäin optimistisia ja niissä ennustettiin suuriakin muutoksia ihmisten elämäntyyliin, olivat ne kuitenkin oman aikansa kuvia ja esimerkiksi naisten rooli tulevaisuuskuvissa jäi hyvin vähäiseksi ja muuttumattomaksi.

Pessimistisiä tulevaisuuskuvia ei aineistosta merkittävästi ilmene. Edes 1930-luvun pitkä lamakausi ei näy vaikuttaneen tulevaisuuskuviin negatiivisesti. Yksi todennäköinen syy pessimististen tulevaisuuskuvien poissaololle on, että lehtiin kirjoittivat ja sitä lukivat teknologiasta kiinnostuneet ihmiset. Toinen todennäköinen syy on, että yritykset — joiden mainostuloista lehdet olivat riippuvaisia ja joiden johtoportaassa toimivien henkilöiden kirjoittamia artikkeleita lehdissä säännöllisesti julkaistiin — uskoivat, että viittaukset tulevaisuuteen lisäisivät heidän tuotteidensa myyntiä.