Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja jäsentää verkossa tehtävää sosiaalityötä verkkovuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen näkökulmista. Tutkimuksessa kysytään, millaista vuorovaikutus on verkossa ja miten sen avulla lapset ja nuoret voivat saada sosiaalista tukea. Tutkimus käsitteli A-klinikkasäätiön ylläpitämää Varjomaailma-nimistä verkkopalvelua, joka on suunnattu vanhempiensa juomisesta tai päihteiden käytöstä haittoja kokeville lapsille ja nuorille. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostui verkkovuorovaikutuksen sekä sosiaalisen tuen tarkastelusta ja käsitemäärittelyistä.

Tutkimusaineisto on kerätty Varjomaailma-verkkopalvelun julkiselle keskustelufoorumille kirjoitetuista viesteistä ja niihin tulleista vastauksista vuoden 2009 tammikuusta vuoden 2014 kesäkuuhun asti. Viestien kokonaismäärä oli 616 viestiä. Foorumille pääsivät kirjoittamaan rekisteröidyt nimimerkit sekä Varjomaailman työntekijät. Tutkimus kohdistui Varjomaailman julkisen foorumin työntekijöiden sekä foorumin käyttäjien keskusteluihin. Tutkimuksen analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi.

Verkkokeskusteluista ilmenevä sosiaalinen tuki oli enimmäkseen havaittua tukea. Tuen toteutumista ei tällä aineistolla ole mahdollista analysoida. Sosiaalisen tuen havaittuja muotoja löytyi sekä työntekijöiden että käyttäjien viesteistä yhteensä kymmenen: ongelman määrittely, ongelman ratkaisu, eteenpäin ohjaus, kokemuksen normalisointi, vertaisuus, kysymysten esittäminen, tiedon jakaminen, empatia, hyväksyntä sekä empowerment. Ammatillisessa tuessa esiintyi paljon kaikkia sosiaalisen tuen luokkia, paitsi vertaisuutta. Vertaistuessa taas esiintyi eniten ongelman ratkaisua, vertaisuuden osoitusta, kysymysten esittämistä, empowermentia ja empatiaa. Verkkopalvelun julkiselta foorumilta voisi saada arviointitukea sekä välineellistä tukea.

Sosiaalista tukea tarjoavana ympäristönä verkkofoorumi oli toimiva, käyttäjät kyselivät mieltään painavista asioista, joihin toiset käyttäjät sekä Varjomaailman työntekijät pyrkivät vastaamaan. Verkko voi olla hyvä väline nuorten tavoittamisessa ja auttamisessa, etenkin häpeällisissä ongelmissa. Verkkoauttaminen on kuitenkin vielä uusi asia sosiaalityössä, eikä sen kaikkia mahdollisia hyötyjä ja haittoja ole tarkkaan tutkittu. Vielä siis tarvitaan paljon tutkimusta verkkoauttamisesta, että sitä voitaisiin hyödyntää laajemmin käytännön työssä.